Ensimmäinen vuosi Satakunnassa : Kiintiöpakolaisten ja viranomaisten kokemuksia kotoutumisesta Harjavallan, Huittisten ja Ulvilan kaupungeissa
Halonen, Anu-Elina (2015)
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-249-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-249-3
Tiivistelmä
Kuntien yhteistoimintamalli pakolaisten kotouttamiseksi -hanke toimi Euroopan pakolaisrahaston (ERF) ja kumppanikuntien tukemana Harjavallan, Huittisten ja Ulvilan alueilla vuosina 2014–2015. Tuolloin mainitut kolme kuntaa vastaanottivat ensimmäistä kertaa yhden afgaanipakolaisperheen per kunta. Hankkeen hallinnoijana toimi Diakonia-ammattikorkeakoulu. Raportti on edellä mainittujen kuntien vastaanottoon liittyvä tapauskuvaus.
Päätöstä pakolaisten vastaanotosta oli alueella kypsytelty jo useamman vuoden, mutta itse vastaanottoprosessiin päätettiin ryhtyä hankkeen tukemana. Satakuntaan on kaiken kaikkiaan vastaanotettu pakolaisia vähän, ja siksi seudullisella yhteistyöllä ja hankkeen tukemana oltiin valmiita päätökseen vastaanottaa kiintiöpakolaisia. Pakolaisperheet saapuivat kuntiin toukokuun 2014 aikaan. Hankkeen aikana on eletty yhdessä kyseisten perheiden ensimmäistä vuotta Suomessa ja Satakunnassa. Vuosi on ollut kaikille haasteellinen ja hyvin vaiherikas. Alku luonnollisesti oli monella tapaa vaikeaa kaikille. Uudessa elinympäristössä oli monenlaisia kysymyksiä, epäselviä asioita ja ahdistusta. Kotoutuminen on edennyt kaikilla omaan tahtiin – sekä perheinä että yksilöinä. Sekä viranomaiset että pakolaiset itse ovat opetelleet vuoden aikana uusia asioita, eikä ennakkovalmistautumisen merkitystä voi siksi liikaa korostaa. Viranomaistyötä ajatellen ensisijaisen tärkeää on vastuiden ja palvelurakenteiden miettiminen etukäteen siinä vaiheessa, kun saadaan tieto perheen kokoonpanosta. Myös kolmannen sektorin toiminta ja toimijoiden mukaan ottaminen vastaanottoprosessiin paikkakunnilla on ollut todella tärkeätä. Kullekin perheelle nimettiin Punaisen Ristin tukihenkilöitä, jotka ovat auttaneet arjen selviytymisessä todella merkittävästi.
Ensimmäisen vuoden jälkeen Suomessa perheet voivat hyvin ja ovat päässeet kotoutumisen poluillaan mukavasti kukin eteenpäin. Pikkuhiljaa on sosiaalistuttu myös enemmän kotipaikkakunnan ulkopuolelle ja päästy esimerkiksi Porissa muutaman vuoden asuneiden afgaanitaustaisten vertaisten pariin. Erityisesti naisille ovat olleet tärkeitä mahdollisuudet keskinäisiin tapaamisiin sekä osallistuminen muun muassa tämän hankkeen puitteissa organisoituun uintiharrastusmahdollisuuteen.
Kuntien yhteistoimintamalli pakolaisten kotouttamiseksi -hankkeen tavoitteena on ollut lisätä pakolaisten kotouttamiseen liittyvää osaamista, tukea hankekumppanikuntia ensivaiheen kotouttamistoimissa sekä mallintaa seudullisen yhteistyön mahdollisuuksia kotouttamiseen liittyen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeet huomioiden. Oleellista on ollut tuoda esiin kokonaisuus, jonka pakolaisten kannalta hyvin yhteen toimivista osasista onnistunut vastaanottoprosessi koostuu. Hankkeen päättyessä on todettava, että yhden perheen vastaanottaminen ainoana kyseisen kulttuuritaustan omaavana perheenä kuntaan ei ole hyvä ratkaisu. Vertaisten puuttuminen läheltä on ongelmallista.
Tämän tiiviin käytännöllisen ohjeistuksen myötä on tarkoitus auttaa vastaavassa tilanteessa olevia kuntia käytännön asioiden hoitamisessa ja ymmärryksen luomisessa siitä, mitä kaikkea prosessi pitää sisällään ja mihin kaikkeen on varauduttava. Eri osapuolten kokemuksia kotoutumisprosessin ensimmäiseltä vuodelta kuvataan raportin viimeisessä luvussa.
Päätöstä pakolaisten vastaanotosta oli alueella kypsytelty jo useamman vuoden, mutta itse vastaanottoprosessiin päätettiin ryhtyä hankkeen tukemana. Satakuntaan on kaiken kaikkiaan vastaanotettu pakolaisia vähän, ja siksi seudullisella yhteistyöllä ja hankkeen tukemana oltiin valmiita päätökseen vastaanottaa kiintiöpakolaisia. Pakolaisperheet saapuivat kuntiin toukokuun 2014 aikaan. Hankkeen aikana on eletty yhdessä kyseisten perheiden ensimmäistä vuotta Suomessa ja Satakunnassa. Vuosi on ollut kaikille haasteellinen ja hyvin vaiherikas. Alku luonnollisesti oli monella tapaa vaikeaa kaikille. Uudessa elinympäristössä oli monenlaisia kysymyksiä, epäselviä asioita ja ahdistusta. Kotoutuminen on edennyt kaikilla omaan tahtiin – sekä perheinä että yksilöinä. Sekä viranomaiset että pakolaiset itse ovat opetelleet vuoden aikana uusia asioita, eikä ennakkovalmistautumisen merkitystä voi siksi liikaa korostaa. Viranomaistyötä ajatellen ensisijaisen tärkeää on vastuiden ja palvelurakenteiden miettiminen etukäteen siinä vaiheessa, kun saadaan tieto perheen kokoonpanosta. Myös kolmannen sektorin toiminta ja toimijoiden mukaan ottaminen vastaanottoprosessiin paikkakunnilla on ollut todella tärkeätä. Kullekin perheelle nimettiin Punaisen Ristin tukihenkilöitä, jotka ovat auttaneet arjen selviytymisessä todella merkittävästi.
Ensimmäisen vuoden jälkeen Suomessa perheet voivat hyvin ja ovat päässeet kotoutumisen poluillaan mukavasti kukin eteenpäin. Pikkuhiljaa on sosiaalistuttu myös enemmän kotipaikkakunnan ulkopuolelle ja päästy esimerkiksi Porissa muutaman vuoden asuneiden afgaanitaustaisten vertaisten pariin. Erityisesti naisille ovat olleet tärkeitä mahdollisuudet keskinäisiin tapaamisiin sekä osallistuminen muun muassa tämän hankkeen puitteissa organisoituun uintiharrastusmahdollisuuteen.
Kuntien yhteistoimintamalli pakolaisten kotouttamiseksi -hankkeen tavoitteena on ollut lisätä pakolaisten kotouttamiseen liittyvää osaamista, tukea hankekumppanikuntia ensivaiheen kotouttamistoimissa sekä mallintaa seudullisen yhteistyön mahdollisuuksia kotouttamiseen liittyen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeet huomioiden. Oleellista on ollut tuoda esiin kokonaisuus, jonka pakolaisten kannalta hyvin yhteen toimivista osasista onnistunut vastaanottoprosessi koostuu. Hankkeen päättyessä on todettava, että yhden perheen vastaanottaminen ainoana kyseisen kulttuuritaustan omaavana perheenä kuntaan ei ole hyvä ratkaisu. Vertaisten puuttuminen läheltä on ongelmallista.
Tämän tiiviin käytännöllisen ohjeistuksen myötä on tarkoitus auttaa vastaavassa tilanteessa olevia kuntia käytännön asioiden hoitamisessa ja ymmärryksen luomisessa siitä, mitä kaikkea prosessi pitää sisällään ja mihin kaikkeen on varauduttava. Eri osapuolten kokemuksia kotoutumisprosessin ensimmäiseltä vuodelta kuvataan raportin viimeisessä luvussa.