Vanhempien mielipiteet ratsastusterapian vaikutuksista kehitysvammaisten lasten motoristen taitojen kehittymiseen

Abstract

Vanhempien mielipiteet ratsastusterapian vaikutuksista kehitysvammaisten lasten motoristen taitojen kehittymiseen

Asiasanat: Ratsastusterapia, kehitysvammaisuus, lapset, motoriset taidot

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien mielipiteitä ratsastusterapian vaikutuksista kouluikäisen kehitysvammaisen lapsen motoristen taitojen kehittymisessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa, josta saattaisi olla hyötyä kehitysvammaisten lasten vanhemmille ja kehitysvammaisten lasten kanssa työskenteleville.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen ja aineisto kerättiin henkilökohtaisella teemahaastattelulla joulukuussa 2015 sekä tammikuussa 2016. Kohderyhmänä olivat ratsastusterapiassa käyvien viiden lapsen vanhemmat, kolme äitiä ja kaksi isää.

Tutkimustulosten mukaan suurin edistys lasten motoristen taitojen kehittymisessä näkyi lapsen liikkumisessa, tasapainossa ja ryhdissä. Aikaisemmin usein kaatunut lapsi pysyi paremmin pystyssä epätasaisellakin maastolla kuin ennen ratsastusterapia käyntejä. Lasten kehonhallinnan koettiin parantuneen ratsastusterapian myötä. Jokainen lapsi oli oppinut juoksemaan. Ja muutama oli oppinut ajamaan polkupyörällä. Jokaisella lapsella oli hankaluuksia hienomotoriikassa, jota vaikeutti käsien vapina, mikä edelleen vaikutti pukeutumiseen ja syömiseen ja piirtämiseen. Kahden vanhemman mukaan lapsen kärsivällisyys oli lisääntynyt ratsastusterapian aikana. Kärsivällisyyden lisääntyminen helpotti koulukäyntiä ja kotiarkea. Vanhemmat kertoivat pitävänsä ratsastusterapiaa kokonaisvaltaisena kuntoutusmuotona, joka kehittää lapsen motorista toimintaa.

Jatkotutkimusehdotuksena voitaisiin selvittää erimerkiksi ratsastusterapeutin mielipide lasten motoristen taitojen kehittymisestä. Tutkimus voitaisiin toteuttaa haastattelemalla tutkimuksen tilaajaa. Toisena jatkotutkimusehdotuksena voitaisiin selvittää lasten sosi-aalista ja/tai psyykkistä kehittymistä ratsastusterapian aikana. Olisi myös mielenkiin-toista selvittää, miten tähän tutkimukseen osallistuneiden vanhempien lapset ovat kehit-tyneet vuoden tai kahden päästä. Myös lasten oma mielipide heidän motoristen taitojen kehittymisestä olisi mielenkiintoista selvittää.

PARENTS´ OPINIONS ON RETARDED CHILD’S PROGRESS IN MOTOR SKILLS DURING EQUESTRIAN THERAPY

Key words: equestrian therapy, retardation, children, motor skills

The purpose of this dissertation was to find out about the opinions parents have on effects of equestrian therapy on the development of motor skills in retarded children of school age. The objective of the dissertation was to generate information that would help people extend their knowledge of equestrian therapy and its effects.

The study was conducted as qualitative research and the material was collected in personal thematic interviews during December of 2015 and January of 2016. The tar-get group consisted of the parents of five children in equestrian therapy, three moth-ers and two fathers. The interviews were transcribed and analysed using content analysis. According to the research results, the children´s motor skills progressed most in lo-comotor, balance control and postural development. Hence, a child who used to fall ever so often was now able to keep his balance better even in rough terrain. Likewise, children’s body control had improved along with the therapy and every child had learned how to run and control the body better. Some children were reported to have also learned how to ride a bicycle. In the beginning, every child had had problems with their fine motor skills further hampered by tremors in hands, that is, ataxia still evident in activities such as dressing and partly in eating and drawing. Two of the parents reported improved patience of the child in the course of equestrian therapy. Improved patience was also reflected in school attendance and partly in everyday domestic routines. Parents considered the equestrian therapy to be a holistic approach to rehabilitation which develops the child’s motor activities.

A continuation study could clarify the opinion of an equestrian therapist on the development of motor skills in children. The research could be conducted by interviewing the party that had commissioned the research. A further topic of research could clarify children’s social and/or psychic development during equestrian therapy. Further still, it would be of interest to find out how the children in this particular research will have developed, for example, within the next year or two as well as how the children themselves perceive their development.