"Elämä onkin vielä elämisen arvoista" : Nuoret sosiaalisessa kuntoutuksessa

Abstract

Nuorten syrjäytyminen on suomalaisessa yhteiskunnassa ajankohtainen ilmiö. Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalityön muoto, jonka avulla ehkäistään erityisesti nuorten syrjäytymistä. Keväällä 2015 voimaantullut sosiaalihuoltolaki määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen pitkäaikaistyöttömille suunnatuksi sosiaalipalveluksi. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden elämänhallinnan tukeminen sekä asiakkaalle sopivan jatkopolun löytäminen. Sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisvastuu on kunnilla, ja siksi sosiaalisen kuntoutuksen käytännöt myös vaihtelevat kunnittain.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mitä alle 30-vuotiaat asiakkaat kertovat odotuksistaan ja kokemuksistaan ryhmämuotoisesta sosiaalisesta kuntoutuksesta kunnallisella puolella. Haastateltavilta kysyttiin myös ryhmiin ohjautumisesta, sosiaalisen kuntoutuksen työntekijöiden työstä, ryhmien sisällöstä sekä niiden merkityksistä asiakkaiden elämään. Samalla haastateltavilta kysyttiin heidän käsityksistään syrjäytymisestä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka puitteissa haastateltiin neljää entistä palvelunkäyttäjää. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Opinnäytetyö osoittaa, että nuoret puhuvat kokemuksistaan sosiaalisessa kuntoutuksessa pääosin myönteisesti. He kertoivat saaneensa elämälleen suuntaa, sisältöä arkeensa sekä uusia sosiaalisia kontakteja. Sosiaalinen kuntoutus edistää asiakkaiden yhteiskunnallista osallisuutta sekä heidän elämänhallintaansa. Aineiston analyysissa tutkittiin lisäksi nuorten käsityksiä syrjäytymisestä sekä työntekoon liittyviä asenteita.

Kerätty aineisto oli kattavaa, ja se tekee sosiaalisen kuntoutuksen työstä näkyvää tuomalla tarkastelun kohteeksi palvelunkäyttäjien oman äänen. Tuoreena palveluna sosiaalinen kuntoutus antaa vielä paljon jatkotutkimuskohteita.

Social exclusion of young people is a current topic in the Finnish society. Social rehabilitation is a new tool of social work to prevent the social exclusion. The new Social Welfare Act defines social rehabilitation as a part of social services, which aims to enhance social inclusion and improve the lifestyle behavior of the long-term unemployed. Municipalities are accountable for organizing social rehabilitation and every municipality has its own means to organize it.

This Bachelor's thesis focused on the views of service users under 30 years of age, who attended the group-based forms of social rehabilitation. The collected material consists of four interviews conducted with the former service users. Thematic content analysis was applied to the transcribed interviews.

The experiences reported by the service users were mainly positive. The interviews dealt with their experiences regarding social rehabilitation itself, group-based working, the work conducted by social workers and the purpose of social rehabilitation. It seems that social rehabilitation had improved the respondents’ quality of life and enhanced their social inclusion. Social rehabilitation brought daily routines, a sense of direction and new social contacts into their lives. The young people’s views on social exclusion and their attitudes towards working were also examined.

The collected material is comprehensive and brings forth the voice of service users. Since social rehabilitation is a relatively new service, there are many potential topics for further research.