Sosiaalialan työntekijöiden ja sosionomiopiskelijoiden tiedon tarve kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiöstä
Hakala, Marja; Kauppinen, Laura (2016)
Hakala, Marja
Kauppinen, Laura
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603223458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603223458
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, minkälaista tietoa kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiöstä kaivataan lisää sosiaalityön kentälle.
Kiinnostuksemme kunniakulttuurin aihetta kohtaan heräsi järjestäessämme ”Kunniakulttuurin ilmentymiä Pohjoismaisessa ympäristössä” - seminaaria yhteistyössä DIDAR-hankkeen kanssa. DIDAR-hanke on kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan parissa toimiva kehittämishanke Tampereella. DIDAR-hankkeen tarkoituksena on tuoda näkyväksi kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiötä, sekä kehittää toimintavälineitä sen kanssa työskentelyä varten.
Lisääntyvän monikulttuurisuuden myötä uudet haasteet kohtaavat sosiaalialan työn arjen erilaisuuden kohtaamisen kuin kunniaväkivallan muodossa. Teoriaosuutemme koostuu kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan käsitteistä sekä monikulttuurisuuden käsitteestä. Työssämme pohdimme monikulttuurisuuden ja kunniaväkivallan välistä suhdetta.
Opinnäytetyömme koostuu neljästä eri aineistosta. Kyselyt on kerätty DIDAR-hankkeen järjestämän Kunniakulttuurin ilmentymiä Pohjoismaisessa ympäristössä -seminaarin pohjalta. Teetimme kyselyn sosionomiopiskelijoille ennen ja jälkeen seminaaria sekä seminaariin osallistuneille henkilöille. Lisäksi teimme teemahaastatteluja seminaariin osallistuneille neljälle sosiaalialan työntekijälle, jotka työskentelevät monikulttuurisessa sosiaalialan työssä Tampereella.
Tutkimuksemme tuloksista nousi esiin kunniakulttuurin ilmiön ajankohtaisuus sosiaalialan työssä. Ilmiö näkyy erityisesti maahanmuuttajanais- ja tyttötyössä. Sosiaalialan työntekijät kokivat kunniakulttuurin kohtaamiseen olevan valmiuksia, kun taas sosionomiopiskelijat kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta ilmiöön liittyen. Tutkimuksesta nousi esiin vastaajien tarve tiedolle ja työvälineille kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiöstä. Tutkimuksemme nosti esille myös, että kulttuuriset kohtaamiset ja keskustelut ovat tärkeä lähtökohta erilaisuuden hyväksymiselle. Aito kohtaaminen ja avoin keskustelu korostuivat tutkimuksemme tuloksissa.
Kiinnostuksemme kunniakulttuurin aihetta kohtaan heräsi järjestäessämme ”Kunniakulttuurin ilmentymiä Pohjoismaisessa ympäristössä” - seminaaria yhteistyössä DIDAR-hankkeen kanssa. DIDAR-hanke on kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan parissa toimiva kehittämishanke Tampereella. DIDAR-hankkeen tarkoituksena on tuoda näkyväksi kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiötä, sekä kehittää toimintavälineitä sen kanssa työskentelyä varten.
Lisääntyvän monikulttuurisuuden myötä uudet haasteet kohtaavat sosiaalialan työn arjen erilaisuuden kohtaamisen kuin kunniaväkivallan muodossa. Teoriaosuutemme koostuu kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan käsitteistä sekä monikulttuurisuuden käsitteestä. Työssämme pohdimme monikulttuurisuuden ja kunniaväkivallan välistä suhdetta.
Opinnäytetyömme koostuu neljästä eri aineistosta. Kyselyt on kerätty DIDAR-hankkeen järjestämän Kunniakulttuurin ilmentymiä Pohjoismaisessa ympäristössä -seminaarin pohjalta. Teetimme kyselyn sosionomiopiskelijoille ennen ja jälkeen seminaaria sekä seminaariin osallistuneille henkilöille. Lisäksi teimme teemahaastatteluja seminaariin osallistuneille neljälle sosiaalialan työntekijälle, jotka työskentelevät monikulttuurisessa sosiaalialan työssä Tampereella.
Tutkimuksemme tuloksista nousi esiin kunniakulttuurin ilmiön ajankohtaisuus sosiaalialan työssä. Ilmiö näkyy erityisesti maahanmuuttajanais- ja tyttötyössä. Sosiaalialan työntekijät kokivat kunniakulttuurin kohtaamiseen olevan valmiuksia, kun taas sosionomiopiskelijat kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta ilmiöön liittyen. Tutkimuksesta nousi esiin vastaajien tarve tiedolle ja työvälineille kunniakulttuurin ja kunniaväkivallan ilmiöstä. Tutkimuksemme nosti esille myös, että kulttuuriset kohtaamiset ja keskustelut ovat tärkeä lähtökohta erilaisuuden hyväksymiselle. Aito kohtaaminen ja avoin keskustelu korostuivat tutkimuksemme tuloksissa.