Hyvinvointi teatterityössä : Teatteri-ilmaisun ohjaajan vaikutus näyttelijän hyvinvointiin

Abstract

Tämän laadullisen opinnäytetyön aiheena oli hyvinvointi teatterityössä. Tutkimuksen näkökulmana oli teatteri-ilmaisun ohjaajan vaikutus näyttelijän hyvinvointiin. Tutkimus tehtiin fenomenologista tutkimusmenetelmää käyttäen. Hyvinvoinnin lisäksi tutkittiin työhyvinvointia, työuupumusta, näyttelijän työuupumusta ja hyvinvoinnin kehittämistä. Näyttelijän työuupumuksen merkittävimmät tekijät olivat kiire ja vähäiset vaikuttamismahdollisuudet omaan työhön. Opinnäytetyö käsitteli ohjaajaa näyttelijän esimiehenä. Työhyvinvoinnin kannalta ohjaajan tärkein tehtävä oli hyvän työilmapiirin luominen ja palautteen antaminen näyttelijöille.

Tutkimus sisälsi teatteri-ilmaisun ohjaajien ja opiskelijoiden haastatteluja. Kirjoittaja tutki omaa kokemustaan ohjaajana Merja Repon näytelmässä Särkynyt Malja läpi opinnäytetyön. Teatteri-ilmaisun ohjaajan vastuun näyttelijän hyvinvoinnista nähtiin olevan tärkeä osa teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä. Keinona tähän oli ryhmäyttäminen. Toisaalta vastuu näyttelijän hyvinvoinnista nähtiin olevan näyttelijällä itsellään. Avoin kommunikaatio koettiin tärkeäksi.

The topic of this qualitative thesis was well-being in theatre. The study’s point of view was drama instructor’s impact on the well-being of an actor. It was based on a phenomenological research method. In addition to well-being, the research focused on well-being at work, burnout, the burnout of an actor and the methods of improving one’s well-being. The lack of time and the lack of actor’s ability to influence one’s own work were the main causes of the burnout of an actor. The thesis saw the director as the actor’s supervisor. From the point of view of well-being at work the director’s most important mission was to create a positive work environment and to give feedback to the actors. The study included interviews of drama instructors and students. The writer studied her own experience in directing Merja Repo’s play Särkynyt Malja throughout the thesis. Drama instructor’s responsibility of the well-being of an actor was seen as an important part of the job of a drama instructor. Grouping was the tool to do this. On the other hand, the actor was responsible of his/her own well-being. Open communication was considered important.