Päihdeäitien äitiyden tukeminen Porin perusturvassa terveydenhoitajien näkökulmasta
Halmela, Ella-Mari (2015)
Halmela, Ella-Mari
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604043814
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604043814
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Porin Perusturvakeskuksen neuvoloiden terveydenhoitajat kokevat pystyvänsä tukemaan päihdeäitejä äitiydessä, millaisia keinoja heillä on tukea päihdeäitejä ja kokevatko terveydenhoitajat tietotaitonsa riittäväksi tällaisissa tilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä terveydenhoitajat kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Tavoitteena oli myös saada tietopohjaa, jonka avulla voidaan laatia uusia toimintaohjeita.
Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin Porin perustuvan äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilta (n=11). Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Kysely lähetettiin neuvolatyöntekijöille 6.8.2015 ja sulkeutui 23.8.2015. Sähköisestä kyselylomakkeesta saatu aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla. Tulosten raportoinnissa käytettiin apuna kuvioita, taulukoita, kirjallista selvitystä ja suoria lainauksia, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman selkeitä.
Tutkimustulosten mukaan noin puolet vastaajista oli käynyt päihteisiin liittyvissä lisäkoulutuksissa. Koulutukset koetaan enimmäkseen hyödyllisiksi. Lisäkoulutettujen ja ei lisäkoulutettujen työntekijöiden vastaukset eroavat hieman toisistaan. Esimerkiksi puheeksi ottaminen, äitiyden tukemisen osaaminen ja hoitopolun tunteminen on tutkimuksen mukaan parempaa lisäkoulutetuilla. Toisaalta päihdeäidin kohtaamisessa ja äitiyden tukemisessa ei lisäkoulutusta saaneet kokevat onnistuvansa paremmin kuin taas lisäkoulutetut. Vastaajat kokevat tunnistavansa päihdeäidit jotenkuten ja puheeksi ottaminen koettaan helpoksi. Neuvolatyöntekijät nimesivät monia keinoja tukea päihdeäitien äitiyttä. Näitä ovat esimerkiksi keskustelu, kuuntelu, pidemmät vastaanottoajat, tiedon antaminen päihteistä, päihteettömyyteen kannustaminen ja ohjaaminen esim. HAL-poliklinikalle. Tästä huolimatta vastaajat kokevat päihdeäitien äitiyden tukemisen hankalaksi. Päihdeäitien hoitopolku tunnetaan jotenkuten. Tämän tutkimuksen pohjalta kehityshaasteina Porin perusturvakeskuksessa ovat päihdeäidin tunnistaminen ja päihdeäidin äitiyden tukeminen.
Tässä opinnäytetyössä ilmeni Porin perusturvakeskuksen neuvolatyöntekijöiden lisä-koulutuksen tarve päihdeäitien äitiyden tukemiseen ja päihdeäitien tunnistamiseen. Eli mielestäni näistä voisi lähteä tekemään projektiluonteista opinnäytetyötä, jossa koulutettaisiin neuvolatyöntekijöitä näiden asioiden puitteissa.
Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin Porin perustuvan äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilta (n=11). Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Kysely lähetettiin neuvolatyöntekijöille 6.8.2015 ja sulkeutui 23.8.2015. Sähköisestä kyselylomakkeesta saatu aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla. Tulosten raportoinnissa käytettiin apuna kuvioita, taulukoita, kirjallista selvitystä ja suoria lainauksia, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman selkeitä.
Tutkimustulosten mukaan noin puolet vastaajista oli käynyt päihteisiin liittyvissä lisäkoulutuksissa. Koulutukset koetaan enimmäkseen hyödyllisiksi. Lisäkoulutettujen ja ei lisäkoulutettujen työntekijöiden vastaukset eroavat hieman toisistaan. Esimerkiksi puheeksi ottaminen, äitiyden tukemisen osaaminen ja hoitopolun tunteminen on tutkimuksen mukaan parempaa lisäkoulutetuilla. Toisaalta päihdeäidin kohtaamisessa ja äitiyden tukemisessa ei lisäkoulutusta saaneet kokevat onnistuvansa paremmin kuin taas lisäkoulutetut. Vastaajat kokevat tunnistavansa päihdeäidit jotenkuten ja puheeksi ottaminen koettaan helpoksi. Neuvolatyöntekijät nimesivät monia keinoja tukea päihdeäitien äitiyttä. Näitä ovat esimerkiksi keskustelu, kuuntelu, pidemmät vastaanottoajat, tiedon antaminen päihteistä, päihteettömyyteen kannustaminen ja ohjaaminen esim. HAL-poliklinikalle. Tästä huolimatta vastaajat kokevat päihdeäitien äitiyden tukemisen hankalaksi. Päihdeäitien hoitopolku tunnetaan jotenkuten. Tämän tutkimuksen pohjalta kehityshaasteina Porin perusturvakeskuksessa ovat päihdeäidin tunnistaminen ja päihdeäidin äitiyden tukeminen.
Tässä opinnäytetyössä ilmeni Porin perusturvakeskuksen neuvolatyöntekijöiden lisä-koulutuksen tarve päihdeäitien äitiyden tukemiseen ja päihdeäitien tunnistamiseen. Eli mielestäni näistä voisi lähteä tekemään projektiluonteista opinnäytetyötä, jossa koulutettaisiin neuvolatyöntekijöitä näiden asioiden puitteissa.
