Lyijyllä pilaantuneen maan puhdistusmenetelmän suunnittelu
Luoranen, Maarit (2016)
Luoranen, Maarit
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053884
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053884
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kokeellisesti haitta-aineilla pilaantuneen maan kunnostuksessa käytettävää märkäerotustekniikkaa eli maan pesua maamassan lyijypitoisuuden alentamiseksi. Työssä käsiteltiin voimakkaasti lyijyllä pilaantuneita maamassoja, joita Metsäsairila Oy:n jätekeskus oli ottanut vastaan ampumaradan kunnostuksen yhteydessä. Vastaanotettuja maamassoja ei voitu sellaisenaan sijoittaa jätekeskuksen alueelle, koska niiden lyijypitoisuus ylitti yrityksen ympäristöluvassa asetetun lyijyn enimmäispitoisuuden.
Kirjallisuuden mukaan lyijy on maaperässä hyvin stabiili, ja sen liukoisuus ja kulkeutuminen on vähäistä. Lyijyn liukoisuus on pienin neutraalilla pH-alueella. Liukoisuus kasvaa matalille sekä korkeille pH-alueille mentäessä. Lyijyn kulkeutumisominaisuuksiin vaikuttavat pH:n lisäksi muun muassa lyijyn esiintymismuodot ja maaperän ominaisuudet.
Maamassalle tehtiin laboratoriomittakaavan pesukokeita kolmelle eri pH-alueelle säädetyillä pesuvesillä. Lyijypitoisuuden alenemista arvioitiin mittaamalla maamassan lyijypitoisuus ennen pesua ja pesun jälkeen. Mittaamiseen käytettiin kenttäkäyttöön soveltuvaa röntgenfluoresenssianalysaattoria (XRF-analysaattori). Maamassalle tehdyillä seulontakokeilla määritettiin maamassojen raekokojakaumaa sekä lyijyn sitoutumista eri raekokoihin.
Pesukokeiden perusteella emäksinen pesuvesi irrotti eniten lyijyä. Seuraavaksi parhaiten lyijyä irtosi vesijohtovedellä (neutraali) ja vähiten happamalla pesuvedellä. Neutraalille vedellä lyijyä saatiin irtoamaan huomattavan paljon. Lopulliset pesutulokset analysoitiin laboratoriossa. Laboratorioanalyysien perusteella hapan ja neutraali pesuvesi irrottivat lyijyä parhaiten. Emäksisellä pesuvedellä lyijyä irtosi vähiten. Tulosten perusteella neutraalilla pesuvedellä maamassan lyijypitoisuus saatiin alenemaan niin paljon, että maiden sijoitus jätekeskukselle olisi teoriassa mahdollista neutraalin pesukäsittelyn jälkeen.
Kokeissa huomattiin XRF-mittauksen tuloksissa huomattavaa poikkeavuutta. Pesutuloksista ei voitu tehdä johtopäätelmiä pelkän kenttäanalysaattorin perusteella, vaan lopulliset tulokset varmistettiin laboratoriossa. Pesukokeiden tuloksien luotettavuutta olisi voitu parantaa tekemällä useita rinnakkaisia pesukokeita, joiden tulokset olisi analysoitu laboratoriossa. Ennen lopullisen pesumenetelmän valintaa Metsäsairilan käyttöön tulisi vielä suorittaa pesukokeita suuremmilla massamäärillä. Pesutulokset tulisi analysoida laboratoriossa.
Kirjallisuuden mukaan lyijy on maaperässä hyvin stabiili, ja sen liukoisuus ja kulkeutuminen on vähäistä. Lyijyn liukoisuus on pienin neutraalilla pH-alueella. Liukoisuus kasvaa matalille sekä korkeille pH-alueille mentäessä. Lyijyn kulkeutumisominaisuuksiin vaikuttavat pH:n lisäksi muun muassa lyijyn esiintymismuodot ja maaperän ominaisuudet.
Maamassalle tehtiin laboratoriomittakaavan pesukokeita kolmelle eri pH-alueelle säädetyillä pesuvesillä. Lyijypitoisuuden alenemista arvioitiin mittaamalla maamassan lyijypitoisuus ennen pesua ja pesun jälkeen. Mittaamiseen käytettiin kenttäkäyttöön soveltuvaa röntgenfluoresenssianalysaattoria (XRF-analysaattori). Maamassalle tehdyillä seulontakokeilla määritettiin maamassojen raekokojakaumaa sekä lyijyn sitoutumista eri raekokoihin.
Pesukokeiden perusteella emäksinen pesuvesi irrotti eniten lyijyä. Seuraavaksi parhaiten lyijyä irtosi vesijohtovedellä (neutraali) ja vähiten happamalla pesuvedellä. Neutraalille vedellä lyijyä saatiin irtoamaan huomattavan paljon. Lopulliset pesutulokset analysoitiin laboratoriossa. Laboratorioanalyysien perusteella hapan ja neutraali pesuvesi irrottivat lyijyä parhaiten. Emäksisellä pesuvedellä lyijyä irtosi vähiten. Tulosten perusteella neutraalilla pesuvedellä maamassan lyijypitoisuus saatiin alenemaan niin paljon, että maiden sijoitus jätekeskukselle olisi teoriassa mahdollista neutraalin pesukäsittelyn jälkeen.
Kokeissa huomattiin XRF-mittauksen tuloksissa huomattavaa poikkeavuutta. Pesutuloksista ei voitu tehdä johtopäätelmiä pelkän kenttäanalysaattorin perusteella, vaan lopulliset tulokset varmistettiin laboratoriossa. Pesukokeiden tuloksien luotettavuutta olisi voitu parantaa tekemällä useita rinnakkaisia pesukokeita, joiden tulokset olisi analysoitu laboratoriossa. Ennen lopullisen pesumenetelmän valintaa Metsäsairilan käyttöön tulisi vielä suorittaa pesukokeita suuremmilla massamäärillä. Pesutulokset tulisi analysoida laboratoriossa.