Kerääjäkasvikoe Mustialassa

Abstract

Suomessa viherryttäminen ja kasvinvuorottelu ovat vähentyneet viime vuosikymmenten aikana. Tähän on ajanut maatalouden heikko taloudellinen tilanne, ja keskittyminen vain yhteen tai kahteen viljelykasviin. Kerääjäkasveilla pyritään palauttamaan nurmiheiniä ja nurmipalkokasveja takaisin viljelykiertoon. Viljelijöiden viljelypäätöksiä pyritään ohjaamaan jakamalla tietoa viherryttämisen vaikutuksista pellolta saatavaan satoon. Omalta osaltaan tätä tietoa on ollut lisäämässä Hämeen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön – yhteishanke, jonka yhtenä tutkimuskokonaisuutena oli kerääjäkasvien viljely. Kyseinen hanke toimii myös tämän opinnäytetyön toimeksiantajana. Työn tarkoituksena on selvittää, miten eri kerääjäkasvilajit vaikuttavat kokeessa käytetyn pääkasvin, eli ohran, satoon ja laatuun, sekä onko kerääjäkasveja mahdollista hyödyntää esimerkiksi rehuntuotannossa tai biokaasuntuotannossa. Työn teoriaosuus pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin kerääjäkasveista ja kasvilajikkeista saatavilla olevaan kirjalliseen materiaaliin. Tämän lisäksi työn lähteenä on vuoden 2015 kasvukautena suoritettu kenttäkoe Mustialan peltolohkolla. Mustialassa kylvettiin keväällä 2015 kerääjäkasveja karja- ja kasvitiloja edustaviin koeruutuihin, jossa pääkasvina oli ohra. Ohraa ja kerääjäkasvustoa päästiin kylvämään suhteellisen myöhään johtuen kevään sateisista olosuhteista. Sateisesta kasvukaudesta johtuen ohran sadonkorjuu venyi jokseenkin myöhäiseksi, jolloin myös yhtenä kerääjäkasvina olleen öljyretikan sadonkorjuun jälkeinen kylvö oli myöhäinen. Sadontuottokyvyltään italianraiheinä osoittautui kokeen tuloksissa parhaaksi kerääjäkasviksi. Apila ja monivuotiset nurmiheinät eivät niinkään tuottaneet satoa, mutta niiden vaikutukset pääkasviin olivat myös vähäisemmät. Tuloksia tulee kuitenkin tarkastella tietyllä kriittisyydellä, sillä ne edustavat vain yhden kasvukauden tuloksia, ja vuoden 2015 kasvukausi oli poikkeuksellisen märkä. Kerääjäkasveja tulisi vielä tutkia, jotta saadaan enemmän tietoa niiden käyttömahdollisuuksista. Kerääjäkasvien lajikekohtainen tutkimus toisi myös tarvittavaa lisätietoa niin viljelijöille kuin kerääjäkasveja esimerkiksi biokaasuntuotannossa hyödyntäville yrityksille.