Perhekahvilatoiminta psykoosiin sairastuneen potilaan omaisen tukena

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata psykoosiin sairastuneiden potilaiden omaisten kokemuksia perhekahvilatoiminnasta. Perhekahvila toimii vertaistukiryhmänä psykoosiin sairastuneiden potilaiden omaisille. Opinnäytetyön tavoitteena oli hyödyntää omaisilta saatua tietoa perhekahvilatoiminnan kehittämistyössä. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluina kolmelle (n=3) psykoosiin sairastuneen potilaan omaiselle. Haastattelut toteutettiin kesällä 2015. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Omaiset kokivat perhekahvilatoiminnan lisänneen heidän tietojaan psykoosista sairautena ja sen kokonaisvaltaisesta hoidosta: hoitosuunnitelmasta, lääkehoidosta ja erilaisista hoito- ja kuntoutumismuo-doista. Omaiset kokivat asenteidensa sairaalahoitoa kohtaan muuttuneen positiivisesti, päästyään tuntemaan henkilökuntaa paremmin perhekahvilatoiminnassa toteutuneen keskustelumahdollisuuden myötä. Keskustelut henkilökunnan kanssa olivat vähentäneet pelkoja ja leimautumisen kokemusta, koska psykoosi koettiin sairautena muiden sairauksien joukossa. Vertaistuen koettiin edistävän selviytymistä eteenpäin ja etäännyttävän sairaudesta. Omaiset kokivat perhekahvilatoiminnan hyvin merkityksellisenä, jaksamista edistävänä ja voimaa antavana.

Omaiset kehittäisivät perhekahvilatoimintaa säännöllisin väliajoin toistuvilla teemaluennoilla, joista omaisia tiedotettaisiin etukäteen. Pienryhmäkeskusteluissa koettiin mahdollisuus paneutua käsiteltävä-nä olevan teeman pohdintaan syvällisemmin. Yleisesti omaiset kokivat, että perhekahvilatoiminnasta tulee tiedottaa omaisia paremmin ja enemmän.

The purpose of this research is to descripe experiences on family café activities among the relatives of patients suffering from psychosis. Family café is a peer support group for relatives whose family member is suffering from psychosis. The aim of this research is to benefit the information from relatives to improve family café activities. The research used the qualitative research method. Material collection was carried out as theme interviews to three (n=3) psychosis patients’ relatives. Interviews were executed in summer 2015. Interviews were analyzed using inductive content analysis.

Relatives thought that family café activity had increased their understanding of psychosis as a disease and its comprehensive treatment: treatment plan, medical treatment and a variety of therapeutic and rehabilitation forms. Relatives experienced that attitudes towards hospital care had changed positively, through getting to know the staff better along with actual family conversation café activity. Discussions with the staff had decreased fears and stigma experienced because psychosis was seen as a disease among other diseases. Peer support was felt to contribute to the coping forward and moving away from the disease. Relatives regarded family café activity of great importance, endurance-boosting and strength-giving.

Family cafeteria activity relatives would develop with repeated lectures on various topics the parties would be informed of in advance. Small group discussions were considered the possibility to engage in more in-depth reflection on the theme under discussion. In general relatives felt that the relatives should be better and more often informed of the family café activity.