Uuden omakotitalon sisäilma nyt ja tulevaisuudessa
Hakala, Petri (2016)
Hakala, Petri
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285313
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285313
Tiivistelmä
Hengitämme päivittäin tuhansia litroja sisäilmaa, joten sen laadulla on merkittävä vaikutus terveyteemme. Yksi nykyaikaisten energiatehokkaiden rakennusten haasteista kohdistuu sisäilman laadun ylläpitämiseen. Tutkimustietoa tarvitaan epäpuhtauksien ja niiden pitoisuuksien kehittymisestä pitkällä aikavälillä. Turun ammattikorkeakoulun projektissa seurataan kahden lähes identtisen, energiatehokkaan omakotitalon olosuhteita viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda kirjallisuuskatsauksen, riskikartoituksen ja lähtötasomittausten avulla toimintaohje sisäilman viisivuotisseurantaan.
Sisäilmassa on aina epäpuhtauksia, kuten hiukkasia, mikrobeja ja kaasuja, jotka ovat peräisin sekä sisätiloista että ulkoilmasta. Hyvässä sisäilmassa ei ole haitallisiksi todettuja epäpuhtauksia tai epäpuhtauksien pitoisuudet alittavat niille asetetut viitearvot. Sisäilman haitallisimmat epäpuhtaudet Suomessa ovat pienhiukkaset, radon ja bioaerosolit. Näitä voidaan hallita tehokkaimmin ilmanvaihdolla, tuloilman suodattamisella ja suosimalla vähäpäästöisiä materiaaleja.
Lähtötasomittaukset suoritettiin vuoden ikäisistä, asuttamattomista kohteista. Tulosten perusteella samankaltaisten rakennusten sisäilmassa oli eroja jo elinkaaren alkuvaiheessa. Merkittävimpänä havaintona oli muutamien kosteusvaurioon viittaavien mikrobilajien tunnistaminen etenkin toisen kohteen sisäilmasta. Pienimpien mitattujen hiukkasten määrä kasvoi illalla, mikä selittynee lähialueiden puunpoltolla sillä pienimmät hiukkaset läpäisevät kohteissa olevat suodattimet. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pääosin matalia vuoden kestäneen huuhtoutumisjakson ansiosta.
Tulosten perusteella on tärkeää seurata säännöllisesti kohteiden sisäilman mikrobipopulaation kehittymistä. Hiukkasmittauksissa tulee huomioida erilaisten sisä- ja ulkoympäristön olosuhteiden ja toimintojen vaikutus pitoisuuksiin. Epäpuhtauksien pitoisuuksia on kuitenkin tarkasteltava rakennuksista saatavan muun mittaustiedon rinnalla. Sisäilman sisältämiin epäpuhtauksiin vaikuttavat rakenteiden eri kerrosten olosuhteet, painesuhteet sisä- ja ulkoilman välillä, rakennuksen tiiviys ja ilmanvaihtuvuus.
Sisäilmassa on aina epäpuhtauksia, kuten hiukkasia, mikrobeja ja kaasuja, jotka ovat peräisin sekä sisätiloista että ulkoilmasta. Hyvässä sisäilmassa ei ole haitallisiksi todettuja epäpuhtauksia tai epäpuhtauksien pitoisuudet alittavat niille asetetut viitearvot. Sisäilman haitallisimmat epäpuhtaudet Suomessa ovat pienhiukkaset, radon ja bioaerosolit. Näitä voidaan hallita tehokkaimmin ilmanvaihdolla, tuloilman suodattamisella ja suosimalla vähäpäästöisiä materiaaleja.
Lähtötasomittaukset suoritettiin vuoden ikäisistä, asuttamattomista kohteista. Tulosten perusteella samankaltaisten rakennusten sisäilmassa oli eroja jo elinkaaren alkuvaiheessa. Merkittävimpänä havaintona oli muutamien kosteusvaurioon viittaavien mikrobilajien tunnistaminen etenkin toisen kohteen sisäilmasta. Pienimpien mitattujen hiukkasten määrä kasvoi illalla, mikä selittynee lähialueiden puunpoltolla sillä pienimmät hiukkaset läpäisevät kohteissa olevat suodattimet. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pääosin matalia vuoden kestäneen huuhtoutumisjakson ansiosta.
Tulosten perusteella on tärkeää seurata säännöllisesti kohteiden sisäilman mikrobipopulaation kehittymistä. Hiukkasmittauksissa tulee huomioida erilaisten sisä- ja ulkoympäristön olosuhteiden ja toimintojen vaikutus pitoisuuksiin. Epäpuhtauksien pitoisuuksia on kuitenkin tarkasteltava rakennuksista saatavan muun mittaustiedon rinnalla. Sisäilman sisältämiin epäpuhtauksiin vaikuttavat rakenteiden eri kerrosten olosuhteet, painesuhteet sisä- ja ulkoilman välillä, rakennuksen tiiviys ja ilmanvaihtuvuus.