Toivo psykiatrisessa hoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien näkökulmasta potilaan toivon ilmenemistä ja tukemista psykiatrisessa hoitotyössä. Opinnäytetyön aihe tuli Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, miten toivo ilmenee psykiatrisessa hoitotyössä, mikä on hoitajan merkitys potilaan toivon kannalta, millä käytännön hoitotyön keinoilla potilaan toivoa voidaan tukea, mikä merkitys sosiaalisilla suhteilla on potilaan toivolle sekä miten toivottomuus ilmenee psykiatrisessa hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta toivon merkityksestä psykiatristen potilaiden hoidossa sekä edistää toivoa tukevien hoitotyön keinojen laaja-alaista hyödyntämistä psykiatrisessa hoitotyössä. Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin yhteensä viittä hoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan toivo voidaan määritellä psykiatrisen hoitotyön perusvireeksi. Toivo voi rakentua myös epärealistiselle pohjalle ja silti edistää potilaan paranemista. Tulosten mukaan potilaan toivolla on olemassa tiettyjä edellytyksiä, kuten sairauden pahimman vaiheen helpottuminen. Tulokset osoittivat, että toivon heräämisestä voidaan havaita merkkejä potilaassa, kuten päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen ja näköalan suuntautuminen sisältä ulospäin. Hoitajan ominaisuuksilla, kuten persoonalla ja tilannetajulla, sekä työhyvinvoinnilla nähtiin olevan merkitystä potilaan toivon syntymiseen. Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että useilla käytännön hoitotyön keinoilla voidaan tukea potilaan toivoa. Tällaisia keinoja olivat esimerkiksi hoitosuhdetyöskentely ja lääkehoito. Vertaistuen ja lähipiirin merkitys potilaan toivolle oli tulosten mukaan suuri. Esiin nousi myös erilaisia toivon syntyä estäviä tekijöitä, kuten sairaalakierteeseen joutuminen. Tuloksissa epätoivo nähtiin hidastavan hoidon käynnistymistä sekä tyypillisenä ilmiönä tietyille potilasryhmille.

Toivo nähdään tärkeänä psykiatrisen potilaan hoidon onnistumisen osatekijänä. Jatkotutkimuksena olisi tarpeellista selvittää myös potilaita haastattelemalla toivon ilmenemistä psykiatrisessa hoitotyössä. Lisäksi voisi toteuttaa laadullisen tutkimuksen toivon ilmenemisestä psykiatrisessa hoitotyössä siten, että näkökulmana olisi hoitajan toivon merkitys potilaan toivolle.

The purpose was to examine psychiatric nurses’ experiences in manifestation and supporting of hope in psychiatric nursing. The topic of this study was obtained from the Pirkanmaa Hospital District. The research questions were to examine how hope manifests in psychiatric nursing, what nurses’ significance for patients’ hope is, what methods in nursing can promote patients’ hope, what social relationships’ significance for patients’ hope is and how hopelessness manifests in psychiatric nursing. The aim of this thesis is to increase nurses’ knowledge of the meaning of hope in psychiatric care. The other aim is to promote the use of certain methods of psychiatric nursing that increases patients’ hope. The data were collected through thematic interviews by interviewing five nurses in two groups. The data were content analyzed.

The findings implied that hope is the basis of psychiatric care. Hope has certain prerequisites that have to be met, such as recovering from the worst state of illness. The results indicated that patients show visible signs of hope’s awakening, such as performing daily activities and expanding their outlook on life. Nurses’ qualities, for example personality and discretion, were seen to have an impact on creating hope for patients. The findings suggest that therapeutic relationship and medication can support hope in patients. Peer support and social network were seen to have a great significance. The findings revealed that there can be some hope hindering factors such as continuous hospitalization.

Further studies on the subject could be done interviewing the patients instead of the nursing staff about hope in psychiatric care. In addition a qualitative study could be conducted about the meaning of nurses’ hope for the patients’ hope.