Kulttuurikuntouttajat koulutuksen hyödyntäminen työelämässä

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää kulttuurikuntouttaja koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden henkilökohtaisen osaamisen kehittymistä. Koulutus oli Sastamalan opiston järjestämä pilottihanke 2012-13.Selvitin, miten opiskelijat näkivät oman ammatillisuutensa kehittyneen ja kuinka koulutuksesta saatuja malleja on voitu hyödyntää työyhteisössä opiskelun jälkeen? Lisäksi halusin tuoda esiin opiskelijoiden ajatuksia kulttuurikuntoutuksen tulevaisuudesta.

Lähetin sähköpostilla haastattelukysymykset kaikille koulutukseen osallistuneille, myös niille, jotka olivat keskeyttäneet opintonsa. Vastauksen sain viideltä opintonsa loppuun asti suorittaneelta. Opinnäytetyössäni on laadullisen tutkimuksen elementtejä. Etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini hankin laadullista aineistoa eri tavoilla. Tein koulutukseen osallistuneille teemakyselyn, sen lisäksi osallistuin havainnoimalla verkostoitumistapaamisiin sekä lopputöiden esittelyihin, tarkastelin koulutuksessa tuotettua aineistoa ja tein muutamia puhelinhaastatteluja. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja tutkimusanalyysinä sisällön analyysiä. Lisäksi olen käyttänyt havainnointia ja analysoinut havaintojani.

Projektityöni mukaan kulttuurikuntoutuksen suorittaneet kokivat koulutuksen merkittävänä voimaannuttavana kokemuksena oman luovuuden kehittämisessä. Omaan työhönsä he saivat taide- ja kulttuuriosaamista sekä taitoja kehittää omaa arkityötään kulttuurilla kuntouttamisen suuntaan. Vastaajat kokivat oman ammatillisuutensa kehittyneen. Työyhteisön saaminen mukaan kulttuurilla kuntouttamiseen koulutuksen jälkeen on käynnistynyt hitaasti. Resursointi ja työajan käyttö koetaan ongelmalliseksi, koska kyseiseen kuntoutusmuotoon ei ole varattu omaa aikaa tai henkilöä. Tulevaisuudessa vastaajat näkivät kulttuurikuntoutuksen suurena mahdollisuutena luoda asiakkaille parempaa elämänlaatua. Koulutukseen suhtauduttiin hyvin positiivisesti ja vastaajat toivoivat saavansa sekä itselleen että työyhteisölleen lisää koulutusta kulttuuriosaamisesta.

Kulttuurikuntoutus on epävirallinen kuntoutusmuoto ja se jää usein kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnoksi. Ohjauksella on kuitenkin suuri merkitys tuotettaessa asiakkaille taide- ja kulttuurielämyksiä. Koulutettujen kulttuurikuntouttajien osaamista ohjauksessa voitaisiin hyödyntää laajemmin ja verkostoitumisen rakentamista kannattaisi jatkaa hyvän alun jälkeen. Pilottikoulutuksella pohja on rakennettu ja toivottavasti se saa jatkoa tulevaisuudessa.

The aim of the thesis was to research the development of personal knowledge of those who participated in cultural rehabilitation instructor training. How did the students feel their professional skills had developed ? How have they been able to put the things learned in training in practical use in the working place? In addition, I wanted to express what the students thought of the future of the cultural rehabilitation.

Interview questions were sent to all participating in the training by email. This included those who had dropped out. Five students who had all completed their studies replied. My thesis has elements of qualitative research method and method of research I used was themed interviews and analysis of the content. In addition, I have used general observation and made my own analysis based on that.

According to my research those who had completed the cultural rehabilitation training felt it had been a significant and empowering experience in developing their own creativity. To their everyday work they had gotten more art and cultural skills and ways to develop their way of working with cultural rehabilitation. Those who responded felt that their professional skills had developed. Getting the working community involved in cultural rehabilitation has started slowly after the training. Finding the resources and the working time for cultural rehabilitation has been problematic as there is no time and no staff reserved for this purpose. They all thought that in the future cultural rehabilitation was a great way of creating better quality of life to their customer. The training in general was seen very positive and those who responded hoped to receive more training in cultural skills both to themselves and to their working community in general.

Cultural rehabilitation is an informal form of rehabilitation and is often done only by volunteers of the third sector. Guidance does however have a great value in producing art and culture experiences for customers. The knowledge of trained cultural rehabilitation instructors could be used more broadly and developing professional networks should be continued after a good start . The pilot training has been a good start and more will hopefully follow in the future.