"Kun ei ole enää mitään tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä" : hoitajien näkemyksiä gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Työn tarkoituksena oli selvittää millaisia näkemyksiä hoitajilla on gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada konkreettista ja kokemusperäistä tietoa hoitajilta syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoidosta sekä lisätä hoitajien tietoisuutta kivunhoidon merkityksestä. Tavoitteena oli myös kannustaa hoitajia ottamaan enemmän vastuuta kivunhoidon toteutumisesta, sillä hoitajien kiputietämyksen ja varmuuden lisääntyessä loppuvaiheen syöpäpotilaiden kivunhoidolla on mahdollisuus parantua entisestään. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää hoitajien näkökulmasta millaista gynekologisen syöpäpotilaan kipu on ja miten kipua voidaan parhaiten hoitaa. Lisäksi tehtävänä oli selvittää millaisena hoitajat näkevät ja käsittävät loppuvaiheen syöpäpotilaan kivunhoidon ja sen toteutumisen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin loka–marraskuun 2015 aikana ryhmähaastatteluina joissa haastateltiin hoitajia kolmen hengen ryhmissä. Tulosten pohjalta hoitajille laadittiin apuvälineeksi ehdotukset gynekologisten syöpäpotilaiden loppuvaiheen kivunhoitotyöhön. Työelämätaho halusi kivunhoidon ehdotukset vain omaan käyttöönsä, joten niistä on kerrottu pohdintaosuudessa, mutta ne eivät ole julkaistavan työn liitteenä. Haastatteluiden perusteella voitiin päätellä, että hoitajilla oli tietämystä sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä. He myös osasivat arvioida potilaan kipua monin eri keinoin. Suurimpana ongelmana ilmeni hoitolinjausten puuttuminen. Kaikkien potilaiden kanssa ei pidetty hoitoneuvotteluita joissa olisi päätetty hoitojen jatkamisesta ja tämän vuoksi potilaat olivat tietämättömiä ennusteestaan. Hoitajien mielestä osaston lääkäreillä oli hyvät tiedot ja osaaminen kivunhoidosta, mutta palliatiivisen linjauksen puuttuessa kivunhoitoon ei kiinnitetty huomiota riittävästi.

Palliatiivisen linjauksen puuttuminen vaikeutti potilaiden hoitoa. Opinnäytetyön tilanneessa yksikössä on meneillään palliatiivinen hanke jonka tarkoituksena on kehittää linjauksia ja lisätä potilaan tietoa sairautensa vaiheesta. Hankkeen toteutumisesta ja sen tuomista muutoksista voisi saada mielenkiintoista tutkimustietoa. Jatkossa voisi myös tutkia kivun ja sen hoidon kirjaamista, sekä kirjaamisen yhdenmukaisuutta. Lisäksi voitaisiin tutkia syöpäpotilaita hoitavien poliklinikoiden ja osastojen kivunhoitokäytäntöjä sekä yhtenäistää niitä. Syöpäpotilaiden toiveista kivunhoidon suhteen sekä kokemuksia sen toteutumisesta voisi tutkia lisää jotta kivunhoitoa voitaisiin kehittää potilaslähtöisemmäksi.

This study was conducted in co-operation with Pirkanmaa Hospital District. The purpose of this study was to explore nurses’ perceptions on gynaecological cancer patients’ palliative pain management. The objective of this study was to collect concrete and experiential information from nurses and raise their awareness of the importance of pain management.

This approach of this study was qualitative. The data were collected by theme interviewing groups of three nurses between October and November in 2015. According to the results of this study nurses had knowledge about non-medicinal and medicinal methods of pain relief. The study discovered that the biggest problem was the lack of treatment guidelines. Lack of palliative policies caused that the pain treatment was not given enough attention. Based on the results there were made suggestions for nurses what they can use in palliative pain management among gynaecological cancer patients.

A potential further study could concentrate on documenting pain and its treatment, as well as the conformity of them. Besides, the pain management practices of cancer clinics and wards could be examined with the purpose of developing the treatment into more patient-centered direction.