Suomalainen liikuntatalous sukupuolinäkökulmasta ja resurssien jakautuminen

Abstract

Suomalainen liikuntatalous sukupuolinäkökulmasta ja resurssien jakautuminen -tutkimus käsittelee liikunta- ja urheilukulttuuria sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta ja tarjoaa tietoa liikunnan rahoituksesta julkisella, kolmannella ja yksityisellä sektorilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon rahaa naisten ja miesten liikuntaan ja urheiluun käytettiin vuonna 2012 ja verrata tuloksia Päivi Aallon vuotta 1998 käsittelevän Naisten liikuntatalous Suomessa -tutkielman tuloksiin.

Sukupuolten välistä tasa-arvoa on edistetty liikunta- ja urheilukulttuurissa systemaattisesti 1990-luvulta lähtien, mutta liikuntakulttuuri vaikuttaa silti järjestyvän varsin perinteisten sukupuoliroolien mukaan. Viime vuosina päivitetyt tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja liikuntalait velvoittavat liikunta-alan toimijoita, jonka lisäksi tasa-arvosta on tullut myös yksi valtionavun kriteereistä. Tasa-arvoa voidaan edistää muun muassa valtavirtaistamisen keinoin, jolloin sukupuolinäkökulma leikkaa kaikkea toimintaa.

Vuonna 2012 liikunnan ja urheilun rahoituksesta kohdentui naisille 44 prosenttia ja miehille 56 prosenttia. Kehitystä on vuoteen 1998 verrattuna tapahtunut tasaisen hitaasti kaikilla tutkimuksen osa-alueilla. Tasa-arvoisimmin rahoitus jakautui sukupuolten kesken työpaikkaliikunnassa ja kuntien liikuntatoiminnassa. Puolestaan liikunta- ja urheiluseuroissa sekä lajiliitoissa vain noin kolmannes rahoituksesta suuntautui tyttöjen ja naisten liikuntaan. Osittain tutkimustulokset selittyvät sillä, että tytöt ja naiset osallistuvat edelleen poikia ja miehiä vähemmän liikuntaan ja urheiluun. Toisaalta vaikka naiset ovat aikuisiässä miehiä aktiivisempia liikkujia, ei tämä näy rahoituksessa naisten etuna. Varsinkin kilpa- ja huippu-urheilu ovat edelleen miehinen maailma, tosin naisten osuus on vähitellen kasvanut niin urheilijoina, valmentajina, katsojina kuin liikunnan päätöksentekijöinä.

Kotitaloudet vastaavat vuosittain suurimman liikunnan ja urheilun rahoittajan roolista. Toiseksi suurin rahoittaja ovat liikunta- ja urheiluseurat, jotka tuottavat kaksi kolmannesta liikuntapalveluista. Kunnat, jotka vastaavat noin 75 prosentista kaikista liikuntapaikoista ja -tiloista, ovat rahoittajista kolmanneksi suurin. Muita liikunnan rahoittajia ovat työnantajat, joista jopa 90 prosenttia tukee jollain tavalla työntekijöiden liikkumista, lajiliitot, joiden toiminnan tavoitteet ovat pääosin kilpa- ja huippu-urheilussa sekä valtio, jonka toiminnassa korostuu rahoituksen lisäksi toiminnan ohjaus muun muassa lakien, säädösten ja liikuntapolitiikan muodossa.

Tutkimuksen monitieteellisessä viitekehyksessä yhdistyvät talouden ja liikuntatieteiden elementit. Luonteeltaan tutkimus on selvittävä, kartoittava ja kuvaileva kvantitatiivinen survey-tutkimus, jossa hyödynnetään meta-analyysia. Tutkimuksen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen toteutti HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Sport Business School. Ensimmäiset tulokset esiteltiin kansainvälisen naisliikuntaverkosto IWG:n järjestämässä maailmankonferenssissa Helsingissä kesällä 2014.