ELO-TARINA : Pelillisyys teatteri-ilmaisun ohjaajan työkaluna

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkija kertoo mikä on elo-tarina ja miten se asettuu suhteessa teatterin ja pelillisyyden kentällä. Tekijän pyrkimyksenä oli tarkastella pelillisyyden asettumista nykykulttuurissa ja luoda uusi toiminnallinen konsepti, joka olisi hyödynnettävissä viihde, koulutus sekä kuntoutus tarkoituksiin.

Tutkimus tuotti uuden pelillisyyden mallin jonka tutkija nimesi elo-tarinaksi. Opinnäytetyössä tutkija pohti elo-tarinan syntyprosessia ja avaa sen pelimekaanisia ominaisuuksia. Tutkimus tapauksena toimi tilaustyönä kirjoitettu elo-tarina seikkailua nimeltä Fedja Rysän perintö. Tapausta ja siihen osallistuneiden palautteita tarkastellaan fenomenologisin tutkimusottein. Tutkijan mukaan Fedja Rysä oli onnistunut odotetulla tavalla ja tuottanut varmuuden elo-tarina konseptin toimivuudesta.

Lähtökohtana tälle tutkimukselle toimi kysymys: onko mahdollista luoda yhteisen toiminnan malli, jossa osallistuja ilman aiempaa kokemusta esittää käsikirjoitetun roolin ja voi kokea mielekkään taiteellisen elämyksen? Kysymys nousi tutkijan ammatillisista intresseistä teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaidon hyödyntämisestä pelisuunnittelussa.

This thesis explains what is a lived story and how it aligns as a concept between theatre and games. This work also studies how games are set as a part of culture and opens the concepts of tabletop roleplaying as also live action roleplaying.

This study produces a new model of gaming caled “lived story” and explains its basic mechanics and prospects of future applications. Custom-made lived story called Fedja Rysäs legacy was used as a case study. The case and feedback of the participants were studied with phenomenological touch.

This work presents answer to a question: is it possible to create cooperative logic where participants, with no former knowledge, perform a scripted role and can still receive a meaningful peace of artistic experience?