Yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kotoutuminen : Luontomenetelmät kotoutumisen tukena

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoi-den kotoutumista luontomenetelmien avulla. Opinnäytetyön aihe nousi sen ajankohtaisuudesta, sekä ryhmäkodin tarpeesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, kuinka luontomenetelmien hyödyntäminen vaikuttaa turvapaikanhakijoiden kotoutumiseen ja ryhmäytymiseen ryhmäkodissa, sekä tuottaa kehittämisehdotuksia näistä teemoista.

Tutkimuksen teoriaosassa selvitettiin alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoiden tilannetta, kotoutumista, turvapaikanhakuprosessia sekä luontomenetelmiä. Turvapaikanhakijat elävät kuin välitilassa. He eivät ole enää kotimaassaan, mutta eivät myöskään uuden yhteiskunnan jäseniä. Alaikäiset yksintulleet turvapaikanhakijat käyvät läpi nuoruuteen liittyviä kehitystehtäviä, mutta myös maahanmuuton tuomaa problematiikkaa. Alaikäisillä turvapaikanhakijoilla on suuret mahdollisuudet saada oleskelulupa, joten heidän kotouttamisensa aloittaminen ajoissa on erittäin tärkeää. Kotoutumisessa voidaan hyödyntää luontomenetelmiä, joilla on vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.

Opinnäyte on laadullinen tutkimus, jossa hyödynnettiin toimintatutkimuksen näkökulmaa. Tutkimusaineisto kerättiin suunnittelemalla, toteuttamalla ja videoimalla seitsemän toimintakertaa. Videomateriaalit litteroitiin ja niistä nostettiin esille tuloksia sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseen osallistui ryhmäkodista 16 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Tutkimuksen kohderyhmä oli poikia ja iältään 10–16-vuotiaita.

Tutkimuksen tuloksissa nousi esille turvapaikanhakijoiden kiinnostus suomen kielen oppimiseen sekä kulttuurin ymmärtämiseen. Nuoret ilmaisivat monenlaisia luontoon liittyviä pelkoja. Nuorten ryhmäytymiseen vaikuttivat vahvasti nuorten puhumat kielet, heidän persoonallisuutensa ja roolinsa ryhmässä.

Kehitysehdotuksiksi nousi luontomenetelmien hyödyntäminen kielen opettamisessa ja yhteisen ohjatun toiminnan järjestäminen turvapaikanhakijoille ja suomalaisille nuorille.

The purpose of this thesis was to find out how Green Care activities can support integration of unaccompanied minor asylum seekers. The topic of the thesis is up to date and this kind of activity was needed in the group home. The aim of the thesis was to find out how Green Care activities can be applied in group activities for the young asylum seekers to promote integration and group process.

The thesis dealt with unaccompanied minor asylum seekers. Unaccompanied minor asylum seekers are not in their home countries, but they are not yet members of the new society. These youngsters are living their youth, but they also have to deal with problems that result from immigration. They have good chances to get residence permit, so early integration is extremely important. Green Care methods can be used in integration, as there is evidence that they have a positive impact on welfare.

The research was carried out by qualitative methods using the idea of action research. The research data was collected by recording on videotape seven different sessions of Green care activities which were planned. The videotapes were transcribed and analyzed by thematic analysis. 16 minor asylum seekers participated in the research project. All of them were males, and aged of between 10 and 16.

The results showed that the young asylum seekers were interested in learning the language and understanding the culture. They expressed many kinds of fears connected to the natural environment and worked on them. The languages that the young people spoke, their personalities ant their role the group influenced the group process.

Suggestions for future development were using Green Care methods in teaching language, and organize activities for the young asylum seekers together with Finnish young people.