”Että jotain aukenisi” : voimaa linssin läpi lastensuojelun perhetyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää voimauttavan valokuvan projektiin osallistuneiden työntekijöiden ja perheiden kokemuksia prosessista. Tavoitteena oli tutkia, millaiseksi menetelmän käyttö muotoutuu lastensuojelun perhetyön projektissa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään lastensuojelun erityisyksikön kanssa. Voimauttavan valokuvan menetelmän lisäksi opinnäytetyön teoriaosuudessa tarkastellaan lastensuojelun perhetyötä, taidelähtöisiä menetelmiä sekä dialogisuutta.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisesti. Aineistoa kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla projektin eri vaiheissa. Lisäksi projektissa mukana olleet neljä työntekijää sekä neljä nuorta perheineen haastateltiin. Perheenjäsenet valikoituivat mukaan prosessiin yksikköön sijoitettujen nuorten omien toiveiden perusteella. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina sekä projektin alku- että loppuvaiheessa keväällä ja syksyllä 2015. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisesti ja niiden antia täydennettiin havaintomuistiinpanoilla.

Prosessiin osallistuneiden kokemukset voimauttavan valokuvan projektista olivat myönteisiä, ja projekti muotoutui monitasoisesti vaikuttavaksi. Tuloksista keskeisiksi nousivat arvostavaan kohtaamiseen liittyvät löydöt, joihin kytkeytyy olennaisesti hyväksytyksi tuleminen. Osallistujien kokemusten mukaan voimauttavan valokuvan prosessi oli merkityksellinen sekä henkilökohtaisella että vuorovaikutussuhteiden tasolla. Työntekijät kuvasivat projektin muuttaneen suhdetta omaan työotteeseensa. Perheiden kokemuksissa keskeisiksi nousivat sekä itsearvostus että hyväksytyksi tuleminen.

Projektista saadut kokemukset vahvistavat, että voimauttavan valokuvan kaltaiset taidelähtöiset menetelmät ovat monipuolisesti hyödynnettävissä lastensuojelun perhetyössä. Työotteen juurruttamisen ja jatkuvuuden näkökulmasta vastaavia projekteja olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa säännöllisesti.

The purpose of this thesis was to study the experiences of families and workers who participated in the empowering photography project. The aim was to look into the process concerned to see how the method applies for the context of family work in child welfare. The thesis was carried out in co-operation with a special unit within child welfare. The theory part consisted of the method of empowering photography and other art-based methods, family work and dialogue.

This thesis used qualitative research methods, and the data were collected through participation, observation and interviewing the four workers and the four adolescents and their families who participated in the project. The participating adolescents selected which family members would be involved. The interviews were carried out as thematic interviews, both at the beginning and at the end of the project from spring to autumn of 2015. The interview data were analyzed through qualitative content analysis. The observation notes were also used to supplement the interview results.

The experiences of the participants in the empowering photography project were positive and the project was influential in multiple ways. Respectful encounters and feeling accepted were central findings in this study. According to the experiences of the participants, the process of the empowering photography was significant both individually and through interactions with others. The workers expressed that the project influenced the way they approached their work. The families felt that they were accepted and gained self-confidence. Based on this study, it seems that art-based methods can be utilized in various ways in the field of child welfare. These findings are encouraging and it is suggested that such projects be continued on a regular basis in order to incorporate this new approach to work.