Tehtävien jako kriisinhallinnasta päätettäessä : Tutkimus tasavallan presidentin asemasta puolustusvoimien ylipäällikkönä sotilaallisessa kriisinhallinnassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lukijalle, mitä sotilaallinen kriisinhallinta käytännössä tarkoittaa Suomen kannalta, miten Suomi päättää osallistumisestaan kriisinhallintatehtävään ja mikä on tasavallan presidentin rooli kriisinhallinnasta päätettäessä. Opinnäytetyön tutkimusosassa selvitetään, miten Suomen valtakunnalliset vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt sekä toisaalta suomalaiset rauhanyhdistykset suhtautuvat sotilaalliseen kriisinhallintaan ja siihen liittyviin tällä hetkellä pinnalla oleviin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Erityishuomion saa tasavallan presidentin asema ja toimivalta ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Sotilaallisella kriisinhallinnalla tarkoitetaan sotilaallisin keinoin ja sotilaallisesti järjestetyllä organisaatiolla toteutettavia kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä. Kriisinhallinnan tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen, humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen sekä siviiliväestön suojaaminen. Keinoja ovat mm. joukkojen ennaltaehkäisevä ryhmittäminen, sotilastarkkailijaoperaatiot, konfliktin osapuolten hyväksymän sopimuksen toimeenpanon valvonta sekä rauhan palauttaminen. Suomi osallistuu kriisinhallintatehtäviin lähettämällä sotilaita EU:n nopean toiminnan taisteluosastoihin.

Kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen on perustuslain kannalta aina poliittisen harkinnan ja päätöksenteon piiriin kuuluva asia, koska siinä yhdistyvät toimivaltakysymykset, ulkopolitiikka, maan sisäiseen päätöksentekoon liittyvät seikat sekä turvallisuuspolitiikka. Suomessa kriisinhallintaa koskevaan päätöksentekoon osallistuvat tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta.

Perustuslain mukaan tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, joten presidentin toimivaltaan kuuluu myös rauhanturvaamisorganisaatio. Päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena Webropol-kyselynä keväällä 2009. Maanpuolustusjärjestöjen kanta Suomen osallistumiseen sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin oli myönteinen, rauhanyhdistysten kanta taas kielteinen tai varauksellinen. Sotilaallista liittoutumista sekä kannatettiin että vastustettiin jyrkästi. Maailmanlaajuiset turvallisuusuhat tuntuivat olevan pikemminkin ei-sotilaallisia: ilmastonmuutos, talouskriisi, kansainvälinen rikollisuus.

The objective of this thesis is to present what military crisis management in practice means for Finland, to describe the decision-making procedure regarding participation in a crisis management operation, and to specify the role of the President of the Republic in such a procedure. The empirical part of this thesis presents the views of Finnish national voluntary defence organizations and peace organizations on military crisis management and related issues concerning today’s security policy. This research focuses primarily on the President’s status and jurisdiction in topics concerning foreign and security policy.

Military crisis management involves international crisis management operations that use military means and are executed by a military organization. The operations are aimed at maintaining and restoring international peace and safety, facilitating humanitarian aid, and protecting civilian populations. The range of means available for crisis management may include preventive troop deployments, military observer activities, supervision of the implementation of an agreement approved by the parties to the conflict, and restoration of peace. Finland participates in crisis management by providing soldiers for the EU’s rapid response force.

Participation in a crisis management operation is always a matter of political consideration and decision-making from the constitutional aspect, because it involves jurisdiction, foreign policy, national decision-making, and security policy. In Finland, the President of the Republic, the Government and the Parliament take part in the decision-making concerning crisis management.

According to the Constitution, The President of the Republic is the Commander-in-Chief of the Defence Forces. Consequently, she has the jurisdiction for peacekeeping operations. Decisions on Finland's participation in military crisis management operations are taken by the President of the Republic, based on proposals of the Government.

The quantitative research was implemented through Webropol online service in Spring 2009. The defence organizations favoured Finland’s participation in military crisis management operations, whereas the peace organizations’ view was negative or sceptical. Military alignment was both supported and strongly opposed. Global threat scenarios seemed to be mostly non-military: climate change, financial crisis, international crime, etc.