Pienikohinaisen vahvistimen suunnittelu GNSS-järjestelmiä varten
Husso, Kimmo (2016)
Husso, Kimmo
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239173
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239173
Tiivistelmä
Tässä työssä suunniteltiin pienikohinainen vahvistin, joka voidaan asentaa koaksiaalikaapelin sisälle. Vahvistimessa tuli olla vain neljä nastaa, joten käyttöjännite tuli tuoda RF-ulostulon kautta piirille. Työssä myös tutkittiin, onko pienemmästä CMOS-valmistusprosessista hyötyä vahvistimen suorituskyvylle. Lisäksi tutkittiin käyttövirran ja tulokelan Q-arvon vaikutusta vahvistimen kohinalukuun.
Työssä perehdyttiin pienikohinaisen vahvistimen suunnitteluun ja suunniteltiin kaksi pienikohinaista vahvistinta satelliittipaikannusjärjestelmille, joiden käyttötaajuus on 1575 MHz. Vahvistimet perustuvat lähdedegeneroituun kaskadikytkentään. Vahvistimet pyrittiin suunnittelemaan suorituskykyvaatimusten mukaisesti. Vahvistimien komponentit integroitiin IC-piirille, jotta ulkoisia komponentteja ei tarvittaisi. Suunnittelussa pyrittiin huomioimaan mahdollisimman paljon parasiittisiä komponentteja, jotta simulaatio- ja mittaustulokset vastaisivat toisiaan. Ensimmäinen vahvistin valmistettiin 180 nm:n ja toinen 110 nm:n CMOS ZeroCap -prosessilla.
Ensimmäisen vahvistimen käyttötaajuudeksi mitattiin 1470 MHz. Vahvistimen vahvistukseksi mitattiin 16,4 dB ja kohinaluvuksi 1,04 dB, kun käyttöjännite oli 2 V ja käyttövirta 6 mA. Toisen vahvistimen vahvistukseksi simuloitiin 17,3 dB ja kohinaluvuksi 0,77 dB, kun käyttöjännite oli 1,9 V ja käyttövirta 5,5 mA. Vahvistimen kohinaluvuksi simuloitiin 0,44–0,6 dB, kun käytössä oli ulkoinen tulokela, jonka Q-arvo oli 90–38.
Mittaustulosten perusteella ensimmäisestä vahvistimesta pitäisi tehdä toinen versio, jotta käyttötaajuus saataisiin oikealle taajuudelle ja suorituskyky mahdollisesti voisi parantua. Mittaustuloksia toisesta vahvistimesta ei tässä työssä esitellä aikataulullisista syistä, mutta oletus on, että vahvistimen suorituskyky on parempi kuin ensimmäisen. Kohinaluvun parantamiseksi olisi myös järkevää siirtyä käyttämään ulkoista kelaa, ellei sisäisen kelan Q-arvoa saada parannettua.
Työssä perehdyttiin pienikohinaisen vahvistimen suunnitteluun ja suunniteltiin kaksi pienikohinaista vahvistinta satelliittipaikannusjärjestelmille, joiden käyttötaajuus on 1575 MHz. Vahvistimet perustuvat lähdedegeneroituun kaskadikytkentään. Vahvistimet pyrittiin suunnittelemaan suorituskykyvaatimusten mukaisesti. Vahvistimien komponentit integroitiin IC-piirille, jotta ulkoisia komponentteja ei tarvittaisi. Suunnittelussa pyrittiin huomioimaan mahdollisimman paljon parasiittisiä komponentteja, jotta simulaatio- ja mittaustulokset vastaisivat toisiaan. Ensimmäinen vahvistin valmistettiin 180 nm:n ja toinen 110 nm:n CMOS ZeroCap -prosessilla.
Ensimmäisen vahvistimen käyttötaajuudeksi mitattiin 1470 MHz. Vahvistimen vahvistukseksi mitattiin 16,4 dB ja kohinaluvuksi 1,04 dB, kun käyttöjännite oli 2 V ja käyttövirta 6 mA. Toisen vahvistimen vahvistukseksi simuloitiin 17,3 dB ja kohinaluvuksi 0,77 dB, kun käyttöjännite oli 1,9 V ja käyttövirta 5,5 mA. Vahvistimen kohinaluvuksi simuloitiin 0,44–0,6 dB, kun käytössä oli ulkoinen tulokela, jonka Q-arvo oli 90–38.
Mittaustulosten perusteella ensimmäisestä vahvistimesta pitäisi tehdä toinen versio, jotta käyttötaajuus saataisiin oikealle taajuudelle ja suorituskyky mahdollisesti voisi parantua. Mittaustuloksia toisesta vahvistimesta ei tässä työssä esitellä aikataulullisista syistä, mutta oletus on, että vahvistimen suorituskyky on parempi kuin ensimmäisen. Kohinaluvun parantamiseksi olisi myös järkevää siirtyä käyttämään ulkoista kelaa, ellei sisäisen kelan Q-arvoa saada parannettua.
