Mentorointi - Hallittu oven avaus : Satakunnan sijaisvanhempien mentorikäsikirjan tekoprosessi
Sauramo, Leena (2016)
Sauramo, Leena
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605208898
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada sijaisvanhempien mentorointityöhön käsikirja. Opinnäytetyöni koostuu raportointi osasta ja toiminnallisesta osasta. Sijaisvanhemmat tarvitsevat tukea työhönsä sijoitettujen lasten kanssa. Mentorointi on yksi verrattain uusi tukimuoto Satakunnassa. Mentorit tarvitsevat työssään käsikirjan, joka tukee laadukasta mentoritoimintaa. Tähän tarpeeseen opinnäytetyöni oli tarkoitus vastata. Käsikirjan toimeksiantajana oli Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö.
Opinnäytetyöni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimustyö. Menetelmänä käytin teemahaastattelua, jonka toteutin ryhmämuotoisena Satakunnan mentoreille. Haastatteluun osallistui kuusi mentoria. Lisäksi yksi kokenut mentori vastasi kysymyksiin kirjallisesti. Oleellisena tutkimuskysymyksenä oli mitä mentorin käsikirjan tulisi sisältää. Tähän kysymykseen haastatteluiden tuli vastata.
Haastattelussa selvisi, että tukea tarjotaan sijaisvanhemmille useimmiten liian myöhään. Mentorointi voisi olla yksi tukimuoto, jota tarjotaan jokaiselle automaattisesti. Se on sopimuksen varaista, tavoitteellista ja ehdottoman luottamuksellista vuorovaikutteista tukitoimintaa. Mentoriprosessin tärkeimmäksi vaiheeksi mentorit kokivat sopimuksen teon, jossa ovat läsnä sosiaalityöntekijä, mentori ja tukea saava sijaisvanhempi. Sopimuksen teossa on syytä asettaa tavoitteet selkeästi. Se auttaa mentoria toimimaan tavoitteiden mukaisesti.
Opinnäytetyön tuloksena tein mentorin käsikirjan, jonka jokainen mentori voi tulostaa kansioon. Kansioon mentori voi kerätä lisäksi muita työvälineitä tai työmenetelmiä. Jokaisen mentorin käsikirja on omanlainen, joka kehittyy oman työn kehittyessä. Käsikirja sisältää sekä teoriapohjaista tietoa että haastatteluiden tuomaa kokemusasiantuntijatietoa. Käsikirja on tehty lähinnä Satakunnassa toimiville sijaisvanhempien mentoreille, mutta sitä voivat muutkin toimijat käyttää hyödykseen.
Opinnäytetyöni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimustyö. Menetelmänä käytin teemahaastattelua, jonka toteutin ryhmämuotoisena Satakunnan mentoreille. Haastatteluun osallistui kuusi mentoria. Lisäksi yksi kokenut mentori vastasi kysymyksiin kirjallisesti. Oleellisena tutkimuskysymyksenä oli mitä mentorin käsikirjan tulisi sisältää. Tähän kysymykseen haastatteluiden tuli vastata.
Haastattelussa selvisi, että tukea tarjotaan sijaisvanhemmille useimmiten liian myöhään. Mentorointi voisi olla yksi tukimuoto, jota tarjotaan jokaiselle automaattisesti. Se on sopimuksen varaista, tavoitteellista ja ehdottoman luottamuksellista vuorovaikutteista tukitoimintaa. Mentoriprosessin tärkeimmäksi vaiheeksi mentorit kokivat sopimuksen teon, jossa ovat läsnä sosiaalityöntekijä, mentori ja tukea saava sijaisvanhempi. Sopimuksen teossa on syytä asettaa tavoitteet selkeästi. Se auttaa mentoria toimimaan tavoitteiden mukaisesti.
Opinnäytetyön tuloksena tein mentorin käsikirjan, jonka jokainen mentori voi tulostaa kansioon. Kansioon mentori voi kerätä lisäksi muita työvälineitä tai työmenetelmiä. Jokaisen mentorin käsikirja on omanlainen, joka kehittyy oman työn kehittyessä. Käsikirja sisältää sekä teoriapohjaista tietoa että haastatteluiden tuomaa kokemusasiantuntijatietoa. Käsikirja on tehty lähinnä Satakunnassa toimiville sijaisvanhempien mentoreille, mutta sitä voivat muutkin toimijat käyttää hyödykseen.