Yhteiskuntasopimuksesta pakkolakeihin: yhteiskuntasopimuksen mediarepresentaatiot

Abstract

Keväällä 2015 hallitusneuvottelija Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti tavoittelevansa laajaa yhteiskuntasopimusta Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Yhteiskuntasopimusuutisointi hallitsi median uutissyksyä ja aihe herätti ainakin aluksi suurta huomiota.

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia yhteiskuntasopimuksen mediarepresentaatioita ja niiden vaikutuksia yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta mahdollisesti itse yhteiskuntasopimuksen syntyyn. Kyselytutkimuksella on selvitetty, millaisen käsityksen mediaesitysten kuluttajalle eli kansalaisille yhteiskuntasopimuksesta mediarepresentaatiot antoivat kehystämisen kautta, millainen vaikutus representaatioilla oli faktatietouteen ja mielipiteisiin, millaiseksi sana pakkolaki miellettiin ja mikä oli median rooli tiedonvälittäjänä. Mediarepresentaatioiksi on valittu kolme Helsingin Sanomien artikkelia ajalta 9.9.–19.9.2015, mikä ajoittuu syksyn 2015 hallituksen alkuperäiseen neuvotteluaikatauluun.

Keskeisiä opinnäytetyössä käytettyjä käsitteitä ovat representaatio, kehystäminen ja medioituminen. Representaatiolla tarkoitetaan jonkin esittämistä jonakin. Tyypillinen representaatio on esimerkiksi sanomalehtiartikkeli. Kehystämisellä tarkoitetaan uutisoinnin taustalla olevaa ajatusta siitä, kuinka asia esitetään, millaisten kehysten kautta asia tuodaan esiin. Medioituminen kuvaa kehitystä, jossa erityisesti poliittinen uutisointi henkilöityy, kaupallisuus ja verkkojulkisuus korostuvat ja media toimii skandaalikoneena. Ympäristö on entistä arvaamattomampi, viihteellisempi, nopeatahtisempi ja ärhäkämpi.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty Webropolilla toteutettua kyselytutkimusta. Kyselytutkimus on toteutettu ajalla 27.4.–4.5.2016 ja kysely lähetettiin sähköpostilla, jossa oli linkki Webropol-kyselyyn. Opinnäytetyö on toteutettu huhti–toukokuussa 2016.

Tulosten perusteella lähes 70 prosenttia piti yhteiskuntasopimusneuvotteluja kiinnostavana ja seurasi niitä aktiivisesti, ja 80 prosentilla faktatietous lisääntyi. Valtaosa koki median roolin uutisoinnissa olleen asiallinen ja tasapuolinen tiedonvälittäjä. Yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttivat eniten hallituksen palkansaajajärjestöihin kohdentuvat kovat säästötavoitteet. Tulosta voi pitää odotettuna, sillä noin 70 prosenttia mielsi pakkolaki-sanan negatiiviseksi ja lähinnä yksilön asemaa huonontavaksi. Myös hallituksen ja opposition vastakkainasettelu alkoi näkyä. Kuitenkin vain 6,25 prosenttia koki pakkolakeja vastustaneen mielenosoituksen vaikuttaneen yleisen asenneilmapiirin muodostumiseen.

Yhteiskuntasopimusta ei lopulta syntynyt. Kansalaisten yleisellä mielipiteellä ja asenneilmapiirillä oli tutkimuksen mukaan siihen vaikutusta: melko paljon 37,50 prosentin mielestä ja jonkin verran vaikutusta 43,75 prosentin mielestä. Näitä lukuja voidaan pitää suhteellisen korkeina, mikä voidaan nähdä osoituksena toimivasta demokratiasta, jossa kansalaismielipiteellä on vaikutusta päätöksentekoon.