Yhdistelmärahastot osakerahastoja parempi vaihtoehto piensijoittajalle? : Empiirinen vertailu kuudesta rahastosta vuosilta 2006 - 2015
Lampinen, Markus (2016)
Lampinen, Markus
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239296
Tiivistelmä
Rahastosijoittamista piensijoittajan näkökulmasta voidaan käsitellä monelta eri kannalta. Tämä tutkimus vertailee Nordean kolmea osake- ja kolmea yhdistelmärahastoja toisiinsa yleisimpien tunnuslukujen avulla.
Rahastosijoittamisen yleistyminen Suomessa 1990- ja 2000-luvuilla on tuonut markkinoille paljon erilaisia rahastoinstrumentteja. Volyymit rahastomarkkinoilla ovat monikymmenkertaistuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Kotitaloudet muodostavat Suomen sijoitusrahastoihin sijoitetusta omaisuudesta vakuutukset mukaan lukien noin 40 %. Suosituimpia rahastotyyp-pejä ovat osake- ja pitkän koron rahastot muodostaen noin 2/3 Suomen sijoitusrahastoihin sijoitetuista varoista. Yhdistelmärahastot tulevat kolmantena noin 19 %:lla.
Piensijoittajan kannalta rahastosijoittamista voidaan pitää yksinkertaisena vaihtoehtona ja helppona reittinä tehokkaaseen hajauttamiseen. Kokeneiden rahastonhoitajien käsiin rahaston allokaatiopäätökset on helppo uskoa. Seurauksena tästä ovat kuitenkin rahastojen ajoittain korkeahkotkin hallinnointi- ym. palkkiot. Rahastojen toiminta on sijoitusrahastolaissa tarkasti säänneltyä ja suurin osa onkin EU:n sijoitusrahastodirektiivillä ankarasti säänneltyjä UCITS-rahastoja.
Erilaisia rahastotyyppejä ovat käsiteltävien osake- ja yhdistelmärahastojen lisäksi lyhyen, keskipitkän ja pitkän koron rahastot, indeksirahastot, erilaiset erikoisrahastot, kuten vipu- ja hedge-rahastot sekä pörsseissä noteerattavat, osakkeiden lailla markkinoilla käyttäytyvät indeksiosuusrahastot eli ETF:t.
Tuoton ja riskin käsitteet ovat verrattavissa muuhunkin sijoittamiseen. Ne kulkevat käsi kädessä ja suurempia tuottoja saadakseen tulee olla vastavuoroisesti valmis hyväksymään myös suurempi riski sijoituksen arvon tippumiselle. Riski jakautuu hajauttamisella minimoita-vaan epäsystemaattiseen ja markkinoiden muutoksista riippuvaan, hajauttamattomissa olevaan systemaattiseen riskiin. Osa rahastoista suojautuu erilaisia riskejä, kuten valuuttariskiä, vastaan johdannaisilla. Rahastojen kulut voidaan jaotella suoraan rahastosta perittäviin hallinnointipalkkioihin ja muihin juokseviin kuluihin sekä sijoittajalta transaktion yhteydessä perit-täviin merkintä- ja lunastuspalkkioihin.
Rahastoja vertaillaan tutkimuksessa vuosittaisten tuottoprosenttien, volatiliteetin eli tuottojen keskihajonnan, Sharpen luvun eli riskikorjatun tuoton (volatiliteettiin nähden) että Treynorin luvun (markkinariskiin nähden) perusteella. Käsiteltävät kasvurahastot ovat Nordea Eurooppa, European Small and Mid Cap, Osakesalkku, Säästö 25, 50 ja 75. Ne pyrittiin valitsemaan erilaisista riskiluokista kuitenkin samantyylisillä maantieteellisillä ja toimialakohtaisilla perusallokaatioilla.Vertailun perusteella edukseen erottui erityisesti European Small and Mid Cap mutta myös yhdistelmärahastot kykenivät yllättävän korkeisiin tunnuslukuihin. Heikoiten menestyi Osakesalkku lähes kaikilla mittareilla.
Rahastosijoittamisen yleistyminen Suomessa 1990- ja 2000-luvuilla on tuonut markkinoille paljon erilaisia rahastoinstrumentteja. Volyymit rahastomarkkinoilla ovat monikymmenkertaistuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Kotitaloudet muodostavat Suomen sijoitusrahastoihin sijoitetusta omaisuudesta vakuutukset mukaan lukien noin 40 %. Suosituimpia rahastotyyp-pejä ovat osake- ja pitkän koron rahastot muodostaen noin 2/3 Suomen sijoitusrahastoihin sijoitetuista varoista. Yhdistelmärahastot tulevat kolmantena noin 19 %:lla.
Piensijoittajan kannalta rahastosijoittamista voidaan pitää yksinkertaisena vaihtoehtona ja helppona reittinä tehokkaaseen hajauttamiseen. Kokeneiden rahastonhoitajien käsiin rahaston allokaatiopäätökset on helppo uskoa. Seurauksena tästä ovat kuitenkin rahastojen ajoittain korkeahkotkin hallinnointi- ym. palkkiot. Rahastojen toiminta on sijoitusrahastolaissa tarkasti säänneltyä ja suurin osa onkin EU:n sijoitusrahastodirektiivillä ankarasti säänneltyjä UCITS-rahastoja.
Erilaisia rahastotyyppejä ovat käsiteltävien osake- ja yhdistelmärahastojen lisäksi lyhyen, keskipitkän ja pitkän koron rahastot, indeksirahastot, erilaiset erikoisrahastot, kuten vipu- ja hedge-rahastot sekä pörsseissä noteerattavat, osakkeiden lailla markkinoilla käyttäytyvät indeksiosuusrahastot eli ETF:t.
Tuoton ja riskin käsitteet ovat verrattavissa muuhunkin sijoittamiseen. Ne kulkevat käsi kädessä ja suurempia tuottoja saadakseen tulee olla vastavuoroisesti valmis hyväksymään myös suurempi riski sijoituksen arvon tippumiselle. Riski jakautuu hajauttamisella minimoita-vaan epäsystemaattiseen ja markkinoiden muutoksista riippuvaan, hajauttamattomissa olevaan systemaattiseen riskiin. Osa rahastoista suojautuu erilaisia riskejä, kuten valuuttariskiä, vastaan johdannaisilla. Rahastojen kulut voidaan jaotella suoraan rahastosta perittäviin hallinnointipalkkioihin ja muihin juokseviin kuluihin sekä sijoittajalta transaktion yhteydessä perit-täviin merkintä- ja lunastuspalkkioihin.
Rahastoja vertaillaan tutkimuksessa vuosittaisten tuottoprosenttien, volatiliteetin eli tuottojen keskihajonnan, Sharpen luvun eli riskikorjatun tuoton (volatiliteettiin nähden) että Treynorin luvun (markkinariskiin nähden) perusteella. Käsiteltävät kasvurahastot ovat Nordea Eurooppa, European Small and Mid Cap, Osakesalkku, Säästö 25, 50 ja 75. Ne pyrittiin valitsemaan erilaisista riskiluokista kuitenkin samantyylisillä maantieteellisillä ja toimialakohtaisilla perusallokaatioilla.Vertailun perusteella edukseen erottui erityisesti European Small and Mid Cap mutta myös yhdistelmärahastot kykenivät yllättävän korkeisiin tunnuslukuihin. Heikoiten menestyi Osakesalkku lähes kaikilla mittareilla.