Uusi annosteluteknologia pitkäaikaisiin lääkeaineannosteluihin prekliinisessä tutkimuksessa : esimerkkinä estradioli
Jakobsson, Laura (2016)
Jakobsson, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605249595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605249595
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on uuden, prekliinisessä tutkimuksessa käytettävän, pitkäaikaiseen steroidilääkeaineannosteluun suunnitellun polymeeri-implantaattivalmisteen, MedRodin, toimin-nan testaus ja tarkastelu. Lääkeaineena käytettiin estradiolia ja tavoitteena oli selvittää in vitro- dissoluutiokokeen avulla lääkeaineen vapautumista ajan funktiona ja in vivo -kokeella tuotteen toimivuutta seuraamalla lääkeaineen vapautumista ja vaikutuksia koe-eläimiin.
MedRod-implantaateille tehtiin aluksi kahden kuukauden dissoluutiokoe. Kokeessa oli neljä erikokoista implantaattia, joista vapautui erisuuruiset lääkeaineannokset. Eri aikapisteistä otettujen näytteiden estradiolipitoisuudet määritettiin HPLC-laitteistolla. Lisäksi ensimmäisten päivien näytteille tehtiin vertailumittauksia ELISA-immunomäärityksellä. Implantaattien in vivo -kokeessa estradiolin vaikutuksia tutkittiin seuraamalla koe-eläiminä käytettyjen rottien painon kehitystä, ja punnitsemalla kokeen lopussa hormoniaineenvaihdunnalle herkkien kudosten, maksan ja kohdun, painot. Lisäksi kokeen aikana otettiin eri aikapisteissä seeruminäytteitä, joista määritettiin myöhemmin estradiolipitoisuus ELISA-määrityksellä. In vivo -kokeessa oli kolme eläinryhmää: ensimmäisellä ryhmällä oli 10 mm:n ja toisella ryhmällä 20 mm:n implantaatti. Kolmantena oli vertailuryhmä, eläimet ilman lääkehoitoa.
Dissoluutiokokeen perusteella lääkeaineen vapautuminen on hyvin tasaista ensimmäisten päivien vähäisen alkupurkauksen jälkeen. In vivo -tutkimuksessa implantoitujen eläimien estradiolitasot nousivat tasaisesti ja samantapaisesti kuin dissoluutiokokeessa. Lisäksi naarasrottien kohtujen painot kasvoivat kokeen aikana, joka todentaa estradiolin anabolisen vaikutuksen. MedRodin ei havaittu aiheuttavan toksisia tai muitakaan haittavaikutuksia tutkittuihin eläimiin. Tuotetta voidaankin pitää vakaana, luotettavana, turvallisena ja kustannustehokkaana vaihtoehtona lääkeaineiden pitkäaikaiseen annosteluun prekliinisessä tutkimuksessa.
MedRod-implantaateille tehtiin aluksi kahden kuukauden dissoluutiokoe. Kokeessa oli neljä erikokoista implantaattia, joista vapautui erisuuruiset lääkeaineannokset. Eri aikapisteistä otettujen näytteiden estradiolipitoisuudet määritettiin HPLC-laitteistolla. Lisäksi ensimmäisten päivien näytteille tehtiin vertailumittauksia ELISA-immunomäärityksellä. Implantaattien in vivo -kokeessa estradiolin vaikutuksia tutkittiin seuraamalla koe-eläiminä käytettyjen rottien painon kehitystä, ja punnitsemalla kokeen lopussa hormoniaineenvaihdunnalle herkkien kudosten, maksan ja kohdun, painot. Lisäksi kokeen aikana otettiin eri aikapisteissä seeruminäytteitä, joista määritettiin myöhemmin estradiolipitoisuus ELISA-määrityksellä. In vivo -kokeessa oli kolme eläinryhmää: ensimmäisellä ryhmällä oli 10 mm:n ja toisella ryhmällä 20 mm:n implantaatti. Kolmantena oli vertailuryhmä, eläimet ilman lääkehoitoa.
Dissoluutiokokeen perusteella lääkeaineen vapautuminen on hyvin tasaista ensimmäisten päivien vähäisen alkupurkauksen jälkeen. In vivo -tutkimuksessa implantoitujen eläimien estradiolitasot nousivat tasaisesti ja samantapaisesti kuin dissoluutiokokeessa. Lisäksi naarasrottien kohtujen painot kasvoivat kokeen aikana, joka todentaa estradiolin anabolisen vaikutuksen. MedRodin ei havaittu aiheuttavan toksisia tai muitakaan haittavaikutuksia tutkittuihin eläimiin. Tuotetta voidaankin pitää vakaana, luotettavana, turvallisena ja kustannustehokkaana vaihtoehtona lääkeaineiden pitkäaikaiseen annosteluun prekliinisessä tutkimuksessa.