Silikonikumisen passiivisen näytteenottimen käyttö PAH-yhdisteiden monitorointiin pohjavedestä : Veden ja ilman monitorointi ympäristön tilan turvaamiseksi Etelä-Savossa (VIM)
Kettunen, Henri (2016)
Kettunen, Henri
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605259710
Tiivistelmä
Passiivisella näytteenotolla, jota on nyt tutkittu yli kolmen vuosikymmenen ajan, on ollut tarvetta suunniteltaessa ympäristön riskinhallintaa. Vesinäytteistä saadaan selville orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuudet näytematriisissa, kun taas passiivisella näytteenotolla voidaan selvittää orgaanisten yhdisteiden veteen liuennut osuus, joka on riskinhallinnan kannalta paljon oleellisempaa.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin silikonikumin käyttöä näytteenottimena PAH-yhdisteiden monitorointiin pohjavedestä. Tiedonhaun perusteella silikonikumia ei ollut ennen tutkittu pohjavesiympäristössä. Passiivisia näytteenottimia ei ole ollut Mamkissa käytössä, joten näytteenotin rakennettiin itse ja selvitettiin sen vaatimat materiaalit. Silikonin käyttöä ja analyysimenetelmää sovellettiin tiedonhaulla löydetyn ohjeistuksen perusteella. Silikonilevystä leikattiin sopivan kokoiset liuskat, joita suojaamaan suunniteltiin pohjaveden havaintoputkeen sopivan kokoinen häkki AISI 316 -teräsverkosta.
Näytteenottimia uitettiin vajaan kolmen viikon ajan kentällä kahdessa eri havaintoputkessa, joissa oli ennestään havaittu PAH-yhdisteitä. Kohteista otettiin myös vesinäytteet ennen ja jälkeen näytteenoton. Näiden lisäksi menetelmää kokeiltiin laboratorio-olosuhteissa tunnetuissa pitoisuuksissa PAH-yhdisteitä. Näytteet analysoitiin laadullisesti eli niistä selvitettiin kertyneet yhdisteet, mutta ei niiden pitoisuuksia. Tuloksia verrattiin Hertta-järjestelmän havaintotietoihin ja Ramboll Finland Oy:ltä saatuihin viimeisimpiin PAH-tuloksiin. Tulokset osoittivat, että silikoni toimii tehokkaasti PAH-yhdisteiden kerääjänä pohjavedestä verrattuna vesinäytteisiin ja samaa osoittivat myös laboratoriokokeet.
Suunniteltu näytteenotin toimi hyvin ja se oli helppokäyttöinen, mutta sitä voisi vielä jatkokehitellä. Menetelmä vaatii runsaasti reagensseja, jonka takia silikonin käyttö kaipaa edelleen lisätutkimuksia, jotta laboratoriokustannukset ja kertyvän liuotinjätteen määrää saataisiin tulevaisuudessa minimoitua. Passiivinen näytteenotto ei luultavasti tule syrjäyttämään perinteistä näytteenottoa, mutta se olisi erittäin käyttökelpoinen perinteisen menetelmän rinnalle toteamaan pohjaveden orgaanisten aineiden jäännöspitoisuuksia.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin silikonikumin käyttöä näytteenottimena PAH-yhdisteiden monitorointiin pohjavedestä. Tiedonhaun perusteella silikonikumia ei ollut ennen tutkittu pohjavesiympäristössä. Passiivisia näytteenottimia ei ole ollut Mamkissa käytössä, joten näytteenotin rakennettiin itse ja selvitettiin sen vaatimat materiaalit. Silikonin käyttöä ja analyysimenetelmää sovellettiin tiedonhaulla löydetyn ohjeistuksen perusteella. Silikonilevystä leikattiin sopivan kokoiset liuskat, joita suojaamaan suunniteltiin pohjaveden havaintoputkeen sopivan kokoinen häkki AISI 316 -teräsverkosta.
Näytteenottimia uitettiin vajaan kolmen viikon ajan kentällä kahdessa eri havaintoputkessa, joissa oli ennestään havaittu PAH-yhdisteitä. Kohteista otettiin myös vesinäytteet ennen ja jälkeen näytteenoton. Näiden lisäksi menetelmää kokeiltiin laboratorio-olosuhteissa tunnetuissa pitoisuuksissa PAH-yhdisteitä. Näytteet analysoitiin laadullisesti eli niistä selvitettiin kertyneet yhdisteet, mutta ei niiden pitoisuuksia. Tuloksia verrattiin Hertta-järjestelmän havaintotietoihin ja Ramboll Finland Oy:ltä saatuihin viimeisimpiin PAH-tuloksiin. Tulokset osoittivat, että silikoni toimii tehokkaasti PAH-yhdisteiden kerääjänä pohjavedestä verrattuna vesinäytteisiin ja samaa osoittivat myös laboratoriokokeet.
Suunniteltu näytteenotin toimi hyvin ja se oli helppokäyttöinen, mutta sitä voisi vielä jatkokehitellä. Menetelmä vaatii runsaasti reagensseja, jonka takia silikonin käyttö kaipaa edelleen lisätutkimuksia, jotta laboratoriokustannukset ja kertyvän liuotinjätteen määrää saataisiin tulevaisuudessa minimoitua. Passiivinen näytteenotto ei luultavasti tule syrjäyttämään perinteistä näytteenottoa, mutta se olisi erittäin käyttökelpoinen perinteisen menetelmän rinnalle toteamaan pohjaveden orgaanisten aineiden jäännöspitoisuuksia.