Samodlingseffekter av ärt och havre jämfört med odling i renbestånd

Abstract

Finland bör bli mera självförsörjande på foderprotein bl.a. för att få en bättre försörjningsberedskap. Husdjursgårdar kan ersätta en del av det inköpta proteinet med att odla eget proteinfoder som t.ex. trindsäd i renbestånd eller blandbestånd. Samodling syftar till att uppnå en större skördesäkerhet och en högre skörd.

Denna studie baserar sig på ett blockförsök som utfördes i reguljära fältförhållanden i form av stora försöksrutor under odlingssäsongen 2014 på gården Eskils i Liljendal, Finland. Studien jämför samodling av ärt och havre med odling av dessa växtarter i renbestånd. Hypotesen var att samodlingen av ärt och havre skulle ge en säkrare och högre skörd, samt en bättre kvalitet, jämfört med att odla grödorna skilt i renbestånd.

Försöket utfördes i tre led: ärt respektive havre i renbestånd, samt ärthavre dvs. blandbestånd. De tre försöksleden upprepades fyra gånger. Försöksfältet gödslades hösten innan med 10 ton fastgödsel per hektar. Inga bekämpningsåtgärder mot ogräs, svampsjukdomar eller insekter vidtogs under den aktuella odlingssäsongen. Provtagningen av grödans och ogräsens biomassa togs i havrens gulmognadsstadium. Biomassaproven lufttorkades till tröskmognadsstadium, vägdes och tröskades ur för hand, varefter fröskördarna vägdes och skickades på analys.

Alla tre försöksled resulterade i en hög avkastning (5837, 4539 och 5097 kg/ha för havre, ärt, respektive ärthavre). Effekten av samodlingen resulterade i en lika stor skörd i blandbeståndet som i renbestånden. Det fanns dock en tendens till att samodling mellan ärt och havre kan resultera i en högre proteinskörd jämfört med renbestånd. Proteininnehållet i den samodlade havren var nästan två procentenheter högre än i den renodlade havren. Samodlingen tenderade också ha en positiv inverkan på beståndets konkurransförmåga mot ogräs, växtsjukdomar och skadegörare. Samodlingseffekterna resulterade i en lägre standardavvikelse jämfört med odling i renbestånd, vilket bekräftade att samodling ger en säkrare skörd.

Suomen pitäisi tulla omavaraisemmaksi proteiinirehun tuottamisessa, jotta emme olisi niin riippuvaisia tuonnista. Karjatilat voivat korvata osan ostamastaan proteiinista viljelemällä omaa proteiinirehua, esim. palkokasveja puhdas- tai seoskasvustossa. Seosviljely viittaa paremman satovarmuuden ja isomman sadon saavuttamiseen.

Tämä tutkimus perustuu lohkokokeeseen, joka tehtiin tavallisissa pelto-olosuhteissa isoissa koeruuduissa kasvikauden 2014 aikana Eskils-tilalla Liljendaalissa Suomessa. Tutkimus vertaa herneen ja kauran seosviljelyä näiden lajien viljelyyn puhdaskasvustoissa. Hypoteesi oli, että herneen ja kauran seosviljely tuottaisi varmemman ja isomman sadon, kuin myös paremman laadun, verrattuna siihen että kasvit olisi viljelty erikseen puhdaskasvustoissa.

Koe tehtiin kolmessa koejäsenessä: herne ja kaura puhdaskasvustoissa ja herne-kaura seoskasvustossa. Nämä kolme koejäsentä toistettiin neljä kertaa. Edeltävänä syksynä koepeltoa lannoitettiin kiinteällä lannalla 10 tonnia/ha. Torjuntatoimenpiteitä ei tehty rikkakasveja, tauteja tai hyönteisiä vastaan kyseisen kasvikauden aikana. Kasvien ja rikkakasvien biomassa korjattiin kauran taikinavaiheessa. Biomassanäytteet ilmakuivattiin tuleentumisvaiheeseen, punnittiin ja puitiin käsin, jonka jälkeen jyväsadot punnittiin ja lähetettiin analysointiin.

Kaikki kolme koejäsentä tuottivat isot sadot (5837, 4539 ja 5097 kg/ha kyseessä ollen kaura, herne ja hernekaura). Seosviljelyn vaikutus johti samaan satomäärään hernekaurassa kuin puhdaskasvustoissa. Herneen ja kauran seosviljely taipui kuitenkin tuottamaan isomman proteiinisadon verrattuna puhdaskasvustoon. Proteiinisisältö seosviljelyssä kaurassa oli melkein kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin puhdaskasvustossa viljelty kaura. Seosviljelyllä oli taipumus myös positiiviseen vaikutukseen kasvuston kilpailukykyyn rikkaruohoja, tauteja ja tuholaisia vastaan. Seosviljelyn vaikutukset johti pienempään standardipoikkeamaan verrattuna viljelyyn puhdaskasvustoissa, mikä todisti sen, että seosviljely tuottaa varmemman sadon.

In order to get a better provision-readiness, Finland ought to be more self-sufficient in protein feed. Animal-farms can replace a part of the imported protein by growing their own protein crops, for example legumes grown in pure stands or intercropped with cereals. Intercropping refers to achieving a higher cropping reliability and a higher yield.

This study is based on an experiment in blocks conducted in regular field conditions in large plots during the cultivation season of 2014 at the farm Eskils in Liljendal, Finland. The study compares intercropping of peas and oats to cultivating these in pure stands. The hypothesis was that intercropping of pea and oat would result in a more reliable and higher yield with better quality compared to cultivating the crops separately in pure stands.

The field experiment consisted of three treatments: pea and oat cultivated in pure stands, and intercropped pea-oat stands. The three treatments were replicated four times. In the preceding autumn, the field was fertilized with 10 tons of solid manure per hectare. No crop protection measures against weeds, fungi or insects were carried out during the actual cultivation season. The biomass of the crops and the weeds were sampled at the yellow-ripeness growth stage of the oat. The biomass-samples were air-dried until senescence, weighed and threshed by hand, after which the kernel-yields were weighed and sent for analysis.

All of the three treatments resulted in high yields (5837, 4539 and 5097 kg/ha for oat, pea and pea-oat respectively). Intercropping gave as high a yield as the pure stands. However, there was a tendency for intercropped pea-oat to result in a higher yield of protein compared to pure crops. The protein content in the intercropped oat was almost two percentage units higher than in the pure stand oat. Intercropping also had a tendency to positively affect the ability of the stand to compete with weeds, fungi and insects. The effects of intercropping resulted in a lower standard deviation compared to monocropping, which confirms that intercropping increases the cropping reliability.