"Koira tuo jotenkin niinkun läsnäolollaan rohkeutta siihen puhumiseen ja olemiseen" : Alakouluikäisten kokemuksia koira-avusteisuudesta koulukuraattorin kanssa työskentelyssä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia eläinavusteisuutta alakouluikäisten oppilaiden näkökulmasta koulukuraattorin kanssa työskentelyssä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta alakouluikäistä oppilasta, joiden kanssa työskennellessään koulukuraattori on käyttänyt koira-avusteisuutta. Tarkoituksena oli selvittää oppilaiden kokemuksia koira-avusteisuudesta, sekä heidän tuottamiaan merkityksiä siitä.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli eläinavusteisuus, eläinten hyvinvointivaikutukset sekä ihmisen ja eläimen suhde. Teoriaosuudessa avattiin myös koulukuraattorin työtä osana oppilashuoltojärjestelmää Suomessa. Teoreettisena kehyksenä työlle oli myös sosiaalipedagogiikka, joka luo vahvan pohjan koulukuraattorin työlle.

Opinnäytetyötutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa kartoitettiin oppilaiden kokemuksia. Aineistoa hankittiin avoimilla haastatteluilla. Haastattelut toteutettiin tavanomaisten kuraattorikäyntien aikana, oppilaiden koulupäivien aikana. Haastattelujen tukena käytettiin väittämäkortteja, sekä tarinallista menetelmää, jossa oppilaat saivat jatkaa tutkijan alkamaa kehyskertomusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla.

Tutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaiset aikaisempien eläinavusteisuutta valoittavien tutkimustulosten kanssa. Kokemukset eläinavusteisuudesta olivat hyvin positiivisia. Koiran koettiin rentouttavan oloa, rohkaisevan, helpottavan puhumista ja olemista, ilahduttavan, motivoivan, sekä tarjoavan onnistumisen kokemuksia ja yhteistä tekemistä, puheenaihetta ja jakamista. Tämän tutkimuksen valossa eläinavusteisuus näyttää toimintamuodolta, joka voi tarjota paljon lisäarvoa sosiaali- ja kasvatusalan työhön.

The objective of this thesis was to study animal-assisted interventions in the work of a school social worker from the point of view of primary school pupils. The study was carried out by interviewing six primary school pupils with whom the school social worker had been implementing dog-assisted interventions. The objective was to examine how the pupils experienced the dog’s presence and what meanings they gave for it.

The theoretical framework of this thesis lies in animal-assisted interventions, the positive effects animals have on human well-being and the human-animal relationship. Also, the work of a school social worker as part of the Finnish pupil welfare system was looked into in the theoretical part, as social pedagogy creates the foundation for the work of a school social worker.

This thesis was implemented as a qualitative study focusing on the pupils’ experiences of dog visitations. The data was gathered through unstructured interviews that were carried out during regular sessions with the school social worker, during the school day. Statement cards as well as a narrative method in which the pupils continue the framework story started off by the researcher were used to complement the interviews. The data was analyzed using content analysis and thematic analysis.

The results of this study were very similar to those of previous studies on animal-assistance. The children’s experiences of the dog’s presence were very positive. The following benefits were reported: it creates a more relaxed feeling, encourages and makes it easier to talk and just to be, brings joy, increases motivation and produces feelings of success. It also creates a common ground for doing something together as well as for conversation and sharing. In the light of this study, animal-assisted interventions appear to be a form of intervention that has a lot to offer in the fields of applied sociology and pedagogy.