Podcastin mahdollisuudet Yle Tieteelle
Kosola, Leo (2016)
Kosola, Leo
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111188
Tiivistelmä
Yleisradion Tiede ja terveys tekee podcast-kokeilun vuoden 2016 aikana. Opinnäytetyön toimeksiantona on auttaa toimitusta ymmärtämään paremmin podcastin mahdollisuudet äänijournalismille. Tavoitteena on tunnistaa podcast-muodon tyypilliset piirteet ja vertailla radio-ohjelman ja podcastin tekemisen eroja.
Podcast on teknisesti ajateltuna tapa jakaa digitaalista ääntä. Käyttäjä voi tilata ja ladata äänitiedoston RSS-syötteen avulla omaan laitteeseensa. Podcast-tekniikka on ollut aktiivisessa käytössä reilun kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana podcasteina jaetuille äänisisällöille on muodostunut tiettyjä piirteitä, joten podcastista voidaan puhua myös sisällöllisenä, kerronnallisena ja muodollisena lajityyppinä.
Osa podcasteina saatavilla olevista sisällöistä, kuten radio-ohjelmien tallenteet, eivät ole sisällöllisesti podcasteja. Toisaalta podcast-tyylillä tehdyt ohjelmat, jotka ovat kuunneltavissa vain suoratoistopalvelussa, eivät ole teknisesti podcasteja. Arkipuheessa tämä jaottelu sulautuu yhteen. Podcast-termi on siis ongelmallinen, mutta sitä käytetään laajalti, sillä ihmiset tunnistavat sen, eikä korvaajaa ole löytynyt. Myöskään vakiintunutta suomennosta sille ei ole.
Niinpä tässäkin opinnäytetyössä puhutaan selkeyden vuoksi lähinnä podcastista, ei esimerkiksi on demand -audiosta, joka kattaisi sekä podcast- että suoratoisto-muotoiset äänisisällöt.
Vaikka Yhdysvalloissa suosituimpien podcastien kohdalla puhutaan miljoonista kuuntelijoista, podcast ei ole luonteeltaan massamedia. On normaalia, että podcastin aihe on erikoinen ja pienelle kohdeyleisölle suunnattu. Sellainen ohjelma, joka ei radiokanaville mahtuisi.
Iso ero radioon nähden on, että podcastia ei ole sidottu radiokanavan ohjelmakaavioon. Sillä ei siis ole tiettyä kestoa, lähetysajankohtaa tai nauhoituspaikkaa. Se on myös kanavan brändistä ja kohdeyleisöstä riippumaton.
Podcastin kuuntelijan kiinnostus täytyy herättää ennen kuuntelua, koska kuuntelu on aina valinta. Podcasteissa ei siis tarvitse huomioida ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä he kuuntelevat. Podcastit kuunnellaan alusta alkaen, joten nimiä ei tarvitse toistella ja ohjelman alussa voi kertoa tärkeää informaatiota. Radio-ohjelman kuuntelu on sattumanvaraisempaa ja voi alkaa kesken ohjelman. Podcasteja kuunnellaan yleensä keskittyneesti kuulokkeilla, kun taas radio voi olla taustalla.
Loppujen lopuksi ero podcastin ja radion välillä ei ole niin suuri. Hyvä kerronta, vahvat persoonat ja kiinnostavat aiheet pätevät kummassakin. Suurin muutos on, että toimittaja omaksuu henkisesti tekevänsä podcastia eikä lähetysvirtaradiota. Ja että podcastit voivat olla mitä tahansa.
Podcast on teknisesti ajateltuna tapa jakaa digitaalista ääntä. Käyttäjä voi tilata ja ladata äänitiedoston RSS-syötteen avulla omaan laitteeseensa. Podcast-tekniikka on ollut aktiivisessa käytössä reilun kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana podcasteina jaetuille äänisisällöille on muodostunut tiettyjä piirteitä, joten podcastista voidaan puhua myös sisällöllisenä, kerronnallisena ja muodollisena lajityyppinä.
Osa podcasteina saatavilla olevista sisällöistä, kuten radio-ohjelmien tallenteet, eivät ole sisällöllisesti podcasteja. Toisaalta podcast-tyylillä tehdyt ohjelmat, jotka ovat kuunneltavissa vain suoratoistopalvelussa, eivät ole teknisesti podcasteja. Arkipuheessa tämä jaottelu sulautuu yhteen. Podcast-termi on siis ongelmallinen, mutta sitä käytetään laajalti, sillä ihmiset tunnistavat sen, eikä korvaajaa ole löytynyt. Myöskään vakiintunutta suomennosta sille ei ole.
Niinpä tässäkin opinnäytetyössä puhutaan selkeyden vuoksi lähinnä podcastista, ei esimerkiksi on demand -audiosta, joka kattaisi sekä podcast- että suoratoisto-muotoiset äänisisällöt.
Vaikka Yhdysvalloissa suosituimpien podcastien kohdalla puhutaan miljoonista kuuntelijoista, podcast ei ole luonteeltaan massamedia. On normaalia, että podcastin aihe on erikoinen ja pienelle kohdeyleisölle suunnattu. Sellainen ohjelma, joka ei radiokanaville mahtuisi.
Iso ero radioon nähden on, että podcastia ei ole sidottu radiokanavan ohjelmakaavioon. Sillä ei siis ole tiettyä kestoa, lähetysajankohtaa tai nauhoituspaikkaa. Se on myös kanavan brändistä ja kohdeyleisöstä riippumaton.
Podcastin kuuntelijan kiinnostus täytyy herättää ennen kuuntelua, koska kuuntelu on aina valinta. Podcasteissa ei siis tarvitse huomioida ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä he kuuntelevat. Podcastit kuunnellaan alusta alkaen, joten nimiä ei tarvitse toistella ja ohjelman alussa voi kertoa tärkeää informaatiota. Radio-ohjelman kuuntelu on sattumanvaraisempaa ja voi alkaa kesken ohjelman. Podcasteja kuunnellaan yleensä keskittyneesti kuulokkeilla, kun taas radio voi olla taustalla.
Loppujen lopuksi ero podcastin ja radion välillä ei ole niin suuri. Hyvä kerronta, vahvat persoonat ja kiinnostavat aiheet pätevät kummassakin. Suurin muutos on, että toimittaja omaksuu henkisesti tekevänsä podcastia eikä lähetysvirtaradiota. Ja että podcastit voivat olla mitä tahansa.