Sähköisten huoltokirjojen ohje ja vertailu

Abstract

Opinnäytetyön tilaajana toimi Äänekosken kaupunki. Työn tavoitteena oli saada aikaan huoltokirjan luonnin ohjeistus, vertailla kahden eri kunnossapidon ohjelman toimintoja keskenään ja arvioida harkinnassa olevan uudemman ohjelman kannattavuutta kunnallisen puolen käytössä. Teoriaosuudessa ohjeistetaan huoltokirjan luonnin keskeisimpien päätekijöiden selvittämisessä, kuten vastuissa ja sisällössä, sekä tutustutaan huoltokirjasta saatuihin käytännön hyötyihin. Teoriaosuudessa on myös esimerkkejä huoltokirjojen tyypillisimmistä virheistä. Ohjelmien soveltuvuus määriteltiin selvittämällä, noudattaako ohjelma Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeita. Haastatteluista saatiin havaintoja, tietoja ja käyttökokemuksia. Soveltuvuuden määrittelyssä hyödynnettiin myös omia subjektiivisia käyttökokemuksia. Em. selvitykset suhteutettiin ohjelmien käyttökustannuksiin. Kävi ilmi, että kiinteistönpidon ohjelmat poikkeavat merkittävästi toisistaan niistä saatujen hyötyjen perusteella. Käytössä oleva ohjelma soveltuu paremmin kunnallisen puolen toimijoille, joilla on suuri kiinteistökanta ja kaipaavat alhaisempia ylläpitokustannuksia, joita ylläpidosta luonnollisesti aiheutuu. Ehdotettu uusi ohjelma todettiin paremmaksi teollisuuden tai poikkeuksellisen suurien kiinteistöjen käyttöön. Johtopäätöksenä oli se, että kunnan kannattaa jatkaa pääsääntöisesti toimintaansa vanhalla ohjelmalla ja pyrkiä parantamaan toimintaansa sen parissa, mutta vertailussa uudemman ohjelman hankintaa kannattaa harkita kiinteistöissä, joiden huoltotarve on poikkeuksellisen suuri.

This thesis was assigned by the city of Äänekoski. The goal of this thesis was to prepare a service manual guide and also to compare usefulness and cost‐effectiveness between two maintenance programs on a municipal level. The theoretical part guides at the making of the service manual and also examines the general usefulness of said manual. It also holds the information about the most common mistakes made during the compilation. Suitability of the programs was defined by investigating the programs’ obedience towards the laws, decrees, instructions and directions that are followed in the maintenance sector. Interviews and subjective user experience were also used in determining the suitability. The results showed that both programs are significantly different when comparing the benefits between them both. The program that is now in use is more suited at maintaining cost‐effectively the high count of estates that municipalities typically have. The new suggested replacement program on the other hand, was found to be more suitable at maintaining industrial or monumental structures. The final conclusion was that the city should continue using the current program while improving its use. On the other hand the city should consider purchasing the other suggested program in the future whenever they might require a good program that can handle a higher maintenance demand from atypical estates.