Pikkulimaska vesistöjen ravinteiden hyödyntäjänä
Yli-Kokkila, Juha-Ville (2016)
Yli-Kokkila, Juha-Ville
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2016

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060311748
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060311748
Tiivistelmä
Merkittävä osa ihmisen käyttämistä ravinteista päätyy lopulta vesistöihin, joissa ne rehevöittävät ja pilaavat veden laatua. Valitettavasti ei ole olemassa tehokkaita keinoja uudelleen hyödyntää vesistöihin päässeitä ravinteita. Työn tarkoituksena oli testata ja tutkia pikkulimaskan (Lemna minor) käyttömahdollisuutta vesistöjen ravinnepäästöjen puskurina sekä vesistöihin päässeiden ravinteiden hyödyntäjänä. Työssä tutustuttiin myös Suomessa esiintyviin limaskoihin yleisesti sekä limaskojen kasvuvaatimuksiin.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutissa Saarijärven Tarvaalassa. Pikkulimaskan typen ja fosforin käyttöä seurattiin kolmen ja puolen viikon ajan ulkoisilta tekijöiltä suojatussa akvaariossa. Typpi ja fosfori valittiin seurannan kohteiksi, koska ne ovat merkittävimmät rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet. Tutkimuksessa todettiin pikkulimaskan päivittäisen typen käytön olevan 1,23 mg/l/m2 ja fosforikäytön 0,11 mg/l/m2. Tutkimusosion tulokset erosivat suuresti aikaisemmista tutkimustuloksista ravinnekäytön ja kasvuolosuhteiden kannalta.
Pikkulimaska toimii matalakustannuksisena biopuhdistajana hyvin istuttamalla sitä halutulle alueelle. Puhdistusteho paranee, jos pikkulimaskaa kerätään pois, jolloin ravinteita saadaan uudelleen hyödynnettäväksi. Sen potentiaali tuleekin esille muun muassa alueilla, joissa kiintoaineelle on rakennettu jonkinlainen systeemi vähentämään niiden pääsyä luonnon vesistöihin. Pikkulimaskaa voidaan käyttää myös bioenergian tuotannossa, typpilannoitteena pienimuotoisessa lannoituksessa sekä tuotantoläinten rehuna.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutissa Saarijärven Tarvaalassa. Pikkulimaskan typen ja fosforin käyttöä seurattiin kolmen ja puolen viikon ajan ulkoisilta tekijöiltä suojatussa akvaariossa. Typpi ja fosfori valittiin seurannan kohteiksi, koska ne ovat merkittävimmät rehevöitymistä aiheuttavat ravinteet. Tutkimuksessa todettiin pikkulimaskan päivittäisen typen käytön olevan 1,23 mg/l/m2 ja fosforikäytön 0,11 mg/l/m2. Tutkimusosion tulokset erosivat suuresti aikaisemmista tutkimustuloksista ravinnekäytön ja kasvuolosuhteiden kannalta.
Pikkulimaska toimii matalakustannuksisena biopuhdistajana hyvin istuttamalla sitä halutulle alueelle. Puhdistusteho paranee, jos pikkulimaskaa kerätään pois, jolloin ravinteita saadaan uudelleen hyödynnettäväksi. Sen potentiaali tuleekin esille muun muassa alueilla, joissa kiintoaineelle on rakennettu jonkinlainen systeemi vähentämään niiden pääsyä luonnon vesistöihin. Pikkulimaskaa voidaan käyttää myös bioenergian tuotannossa, typpilannoitteena pienimuotoisessa lannoituksessa sekä tuotantoläinten rehuna.