"Kun antaa, niin saa." : lapsensa menettäneiden vertaistukihenkilöiden kokemukset hyvinvoinnista ja toiveet vertaistukitoimintaa kohtaan Feeniks-työssä

Abstract

Tässä tutkimuksessa kartoitettiin lapsensa menettäneiden vertaistukihenkilöiden hyvinvointiin liittyviä kokemuksia. Tämän lisäksi selvitettiin heidän toiveitaan toimintaa kohtaan. Vertaistukihenkilöiden hyvinvointi määriteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallin sekä auttajan ammatillisen elämänlaadun teorian näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Turun kriisikeskuksen Feeniks-työn kanssa, joka vastaa vertaistukihenkilötoiminnan järjestämisestä lapsensa menettäneille.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti siten, että siinä kerättiin ja yhdistettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistoa. Aineisto koostui kuuden vertaistukihenkilön haastattelusta ja heidän tuloksistaan kahdesta itsearviointimenetelmästä, jotka he täyttivät haastatteluiden jälkeen.

Haastatteluiden perusteella vertaistukihenkilöt kokivat, että heillä oli käytössään työympäristöön, asiakastyöhön ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä voimavaroja. Näihin osa-alueisiin liittyviä vaatimuksia ja kuormitustekijöitä koettiin vähemmän. Tuloksia täydensivät itsearviointien tulokset. Ammatillisen elämänlaadun mitta-asteikossa (ProQOL) vertaistukihenkilöt raportoivat paljon myötätuntotyytyväisyyttä ja vähän työ- ja myötätuntouupumusta. Maailmaa koskevien oletusten mitta-asteikon (WAS) omaa arvoa ja maailman hyväntahtoisuutta mittaavista osioista vertaistukihenkilöt saivat korkeat pisteet ja maailman mielekkyyttä mittaavasta skaalasta melko matalat pisteet. Feeniks-työtä koskevat toiveet liittyivät toiminnan organisointiin, asiakastyöhön, vertaistukihenkilöiden tukemiseen ja tukiohjauksen kehittämiseen.

Tässä tutkimuksessa on selvitetty vertaistukihenkilöiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja heidän toiveitaan toimintaa kohtaan. Tuloksia voidaan hyödyntää vertaistukihenkilöiden hyvinvoinnin tukemisessa ja Feeniks-työn kehittämisessä. Vertaistukihenkilöiden hyvinvointi on tärkeää sekä vapaaehtoistyön mielekkyyden että toiminnan laadun ja jatkuvuuden kannalta.

The aim of this study was to examine well-being among bereaved parents who serve as volunteers for other bereaved parents. In addition, these peer volunteers were asked about the expectations for the volunteer work. Well-being among peer volunteers was defined according to the job demands–resources model and the theory of professional quality of life in helpers.

A mixed methods approach was used in that both qualitative and quantitative material was gathered and combined. The study material comprised of interviews from six peer volunteers and the results from two self-report measures that they completed after the interviews.

In the interviews the peer volunteers reported that they had access to resources related to work environment, client work and personal characteristics. Fewer demands were reported related to these factors. The results from the self-report measures added to these findings. In the professional quality of life scale (ProQOL) the peer volunteers reported high compassion satisfaction and low burnout and compassion fatigue. In the world assumptions scale (WAS) they scored high on self-worth and benevolence of the world and relatively low on meaningfulness of the world. The peer volunteers’ expectations for Phoenix-work were related to how the volunteer work is organized, client work, support of peer volunteers and developing supervision.

In this study factors associated with the well-being of peer volunteers and their expectations for volunteer work were identified. These results can be applied to develop Phoenix-work and support the well-being of peer volunteers. The well-being of peer volunteers is important for the meaningfulness, quality and continuity of the volunteer work.