Syrjäytymisestä sosiaaliseen vahvistumiseen työpajatoiminnan avulla
Ojanperä, Susanna (2016)
Ojanperä, Susanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060611971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060611971
Tiivistelmä
Kuvaan tutkimuksessani nuorten syrjäytymistä teoriatiedon pohjalta sekä nuorten itsensä kuvaamana ja pohdin, voidaanko syrjäytymistä ehkäistä työpajatoiminnassa sosiaalisen vahvistamisen keinoin. Tutkimukseni liittyy vahvasti sosiaaliseen kuntoutukseen, jonka tarve on kasvanut viime vuosina erityisesti nuorten sosiaalityön asiakkaiden keskuudessa.
Opinnäytetyöni liittyy työpajatoimintaan, jossa itse työskentelen yksilövalmentajana. Halusin työssäni tutkia, millainen merkitys työpajatoiminnalla on nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, miten nuoret työpajatoiminnan kokevat ja miten työpajatoiminnassa voidaan toteuttaa sosiaalista kuntoutusta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin nuorille tehtyjen kyselyiden ja haastatteluiden avulla niitä elementtejä, joista nuoret kokevat hyötyvänsä työpajajakson aikana.
Tutkimusaineistoa kerättiin yhdeksältä nuorelta. Avoin lomakekysely toteutettiin seitsemälle ja syvällisempi teemahaastattelu kahdelle nuorelle. Tutkimustuloksissa nousi erityisesti esiin tarve vahvistaa nuorten elämänhallintaa, ennen kuin keskitytään opiskelu- tai työelämävalmiuksien kehittämiseen. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat useiden työpajalle ohjautuvien nuorten vaikeuksien taustalla. Työpajajakso koettiin nuorten mielestä tarkoituksenmukaiseksi kuntoutua fyysisesti ja psyykkisesti sekä kehittää elämänhallinnan ja yhteisöllisyyden taitoja osana työpa-jayhteisöä. Nuorten vastaukset olivat yhteneväisiä teoriatiedon ja oman työkokemukseni myötä karttuneen tiedon kanssa. Niissä nousi esiin nuorten tarve erityisesti yksilölliseen tukeen ja ohjaukseen, ryhmätoimintaan ja vertaistukeen osana kuntoutumisprosessia.
Työpajatoiminta koettiin turvalliseksi ympäristöksi, joka tukee nuoren kuntoutumista ja sosiaalista vahvistumista. Nuoret toivoivat toiminnalta lisää aikaa keskusteluille, kuuntelemista ja pysähtymistä oikeiden ongelmien äärelle. Kuntoutuminen vie aikaa ja vaatii paljon yhteistä työtä sekä asiakkaalta että työntekijöiltä.
Opinnäytetyöni liittyy työpajatoimintaan, jossa itse työskentelen yksilövalmentajana. Halusin työssäni tutkia, millainen merkitys työpajatoiminnalla on nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, miten nuoret työpajatoiminnan kokevat ja miten työpajatoiminnassa voidaan toteuttaa sosiaalista kuntoutusta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa analysoitiin nuorille tehtyjen kyselyiden ja haastatteluiden avulla niitä elementtejä, joista nuoret kokevat hyötyvänsä työpajajakson aikana.
Tutkimusaineistoa kerättiin yhdeksältä nuorelta. Avoin lomakekysely toteutettiin seitsemälle ja syvällisempi teemahaastattelu kahdelle nuorelle. Tutkimustuloksissa nousi erityisesti esiin tarve vahvistaa nuorten elämänhallintaa, ennen kuin keskitytään opiskelu- tai työelämävalmiuksien kehittämiseen. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat useiden työpajalle ohjautuvien nuorten vaikeuksien taustalla. Työpajajakso koettiin nuorten mielestä tarkoituksenmukaiseksi kuntoutua fyysisesti ja psyykkisesti sekä kehittää elämänhallinnan ja yhteisöllisyyden taitoja osana työpa-jayhteisöä. Nuorten vastaukset olivat yhteneväisiä teoriatiedon ja oman työkokemukseni myötä karttuneen tiedon kanssa. Niissä nousi esiin nuorten tarve erityisesti yksilölliseen tukeen ja ohjaukseen, ryhmätoimintaan ja vertaistukeen osana kuntoutumisprosessia.
Työpajatoiminta koettiin turvalliseksi ympäristöksi, joka tukee nuoren kuntoutumista ja sosiaalista vahvistumista. Nuoret toivoivat toiminnalta lisää aikaa keskusteluille, kuuntelemista ja pysähtymistä oikeiden ongelmien äärelle. Kuntoutuminen vie aikaa ja vaatii paljon yhteistä työtä sekä asiakkaalta että työntekijöiltä.