Herneen kylvötiheys kokoviljasäilörehussa

Abstract

Kokoviljasäilörehu on lisääntynyt nautakarjan karkearehuna. Kokoviljasäilörehu on perinteisesti tehty viljoista, mutta nykyisin seokseen usein lisätään erilaisia palkokasveja, kuten hernettä. Palkokasvit nostavat kokoviljasäilörehun satoa, valkuaispitoisuutta ja sulavuutta. Valkuaisomavaraisuuden nostaminen nautakarjatilalla on taloudellisesti usein kannattavaa ja kokoviljasäilörehun viljely tarjoaa mahdollisuuden monipuolisempaan viljelykiertoon. Ilmajoen koulutilan viljelykokeessa tutkittiin kolmea eri hernelajiketta: kahta vihantalajiketta, Florida ja Arvika ja yhtä puitavaa lajiketta, Hulda. Kokeessa oli myös kolmea eri tiheyttä ja kahta eri tukikasvia. Tiheydet olivat herneellä 30, 45 ja 60 kpl/m2 sekä viljalla 200 kpl/m2. Tukikasveina olivat vehnä ja ohra-kaura. Kasvustonäytteitä kerättiin kaksi kertaa, heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Näytteet analysoitiin Valion Seinäjoen laboratoriossa. Yhden vuoden viljelykokeessa havaittiin puitavan hernelajikkeen sadon nousevan tiheyden myötä kun taas vihantalajikkeet jopa kärsivät liian suuresta tiheydestä. Puitava lajike hyötyi myöhemmästä korjuusta, mutta vihantalajikkeet eivät huomattavasti hyötyneet pidemmästä kasvuajasta. Tulokset ovat vain yhdeltä vuodelta, joten yleistettäviä tuloksia on vaikea sanoa. Myös mittausvirheet ja analysointivirheet saattavat vääristää tuloksia. Talouden näkökulmasta herneen kylvötiheys kokoviljasäilörehun kasvustossa vaikuttaa korjattavan sadon kuiva-ainepitoisuuteen ja energiatasoon. Kuiva-ainepitoisuuden ja energiatason on oltava korkeita, jotta seoskasvuston viljely olisi kannattavaa.

The use of whole-crop silage has increased in the feeding of cattle. Usually a whole-crop is made-up of different grains, but currently they are adding a variety of pulses, such as peas. Pulses increase the yield and protein content of the crop. Increasing the self-sufficiency of proteins in the feeding of the cattle is cost-effective, and whole-crop farming provides the opportunity for more versatile crop rotation. In the seeding test three different types of peas were researched: two of them Arvika and Florida were whole-crop types and the last one Hulda was a harvest type of pea. In the test there were three different types of sowing density and two different grains. Seeding densities for peas were 30, 45 and 60 pcs/m2 and grain was 200 pcs/m2. Samples were collected two times, at the end of the July and in the beginning of August. The samples were analysed in the Valio laboratory in Seinäjoki. In the one year test it was discovered that with the harvest type of pea Huldas the crop yield rises if the seeding density is tight. Hulda also benefited from a late summer harvest. The two other type of peas suffered from too tight a density and they didn’t benefit from late summer harvesting. The results are only from one year so it is difficult to draw common conclusion. Also mistakes in measurements and the analyzing process may have corrupted the results. From an economic point of view, the seeding density of whole grain silage har-vested crops affects the crops dry matter content and energy level. The dry matter content and the energy level must be high so that the use of mixed crop farming could be profitable.