Huolestuin, mitä teen? : lapseen liittyvän huolen puheeksiotto huoltajan kanssa lähityöntekijän näkökulmasta.

Abstract

Useilla eri tahoilla sosiaalityötä tekevät ammattilaiset kohtaavat lapsesta heränneen huolen tilanteita. Huolen puheeksiottaminen lapsen huoltajan kanssa voi tuntua haastavalta. Lastensuojelu- ja sosiaalihuoltolaki ohjaavat sosiaali- ja terveyshuollon, koulutoimen, poliisin tai seurakunnan palveluksessa olevan henkilön vastuuta nostaa huoli puheeksi ja turvata lapsen turvallinen kasvuympäristö. Huolen puheeksiottamisessa tärkeintä on hyvään ja tulokselliseen vuorovaikutukseen pääseminen, ajattelu- ja suhtautumistapa sekä perusasenne. Keskusteltaessa huolesta tulee huomioida huolen suuruus jonka voi selvittää peilaamalla huolta huolenvyöhykkeisiin.

Lähtökohtana opinnäytetyön tutkimuksella oli tarve saada ammattilaisten tietoa ja kokemuksia huolen puheeksiottamisesta huoltajan kanssa. Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Tunne- ja turvataidot osaamiseksi –hankkeessa yhtenä osa-alueena oli Turvataitoja lapsille –teoksen (2005) päivittäminen. Opinnäytetyön aineistona oli teokseen luotu ohjeistus lapsen lähityöntekijöille lapseen liittyvän huolen puheeksiottamiseen huoltajan kanssa. Opinnäytetyön tutkimusongelmina pyrittiin selvittämään mitä hyvää, mitä kehitettävää ja kuinka hyödyllinen ohjeistus on.

Opinnäytetyö toteutettiin pääsääntöisesti laadullisena haastattelututkimuksena, joka mahdollisti avoimen selvityksen tutkimusongelmista. Kuuden haastattelun lisäksi haastateltavia pyydettiin täyttämään myös lyhyt kirjallinen kyselylomake. Haastattelijat pitivät ohjeistusta hyvänä ja hyödyllisenä kaikille lasten kanssa työskenteleville. Ohjeistuksen koettiin tuovan hyvin esille perhetyön keskeiset menetelmät, myös kehityksen kohteita löydettiin. Haastateltavien kesken kehityskohteista ei löydetty merkittävää yhtenäisyyttä. Tärkeimpänä ohjeistuksena pidettiin selvästi ”Puhu ongelman sijasta huolestasi”.

Professionals working in the many different fields of social work face situations evoking concerns about children. Bringing these concerns up with the guardians of the children may be a challenging task. The Finnish Child Welfare and Social Care Acts give guidelines on the responsibilities of the professionals working in social and health care, education, police force or church to bring up their concerns and to secure children’s safe growing environment. Good and productive interaction, the ways of thinking and reacting and the overall attitude are the most important aspects in bringing up the concern. When discuss-ing the concern, the proportion of the concern should be taken into account. This can be determined by reflecting the concern against the levels of concern.

The point of departure in this thesis work was the need to collect information and experiences from professionals related to bringing up concerns with guardians. One of the parts of the “Emotional and Safety Skills” –project run by JAMK University of Applied Sciences was the updating of the contents of the book called Safety Skills for Children (2005). The data for the thesis came from the book’s instructions for child welfare workers on how to bring up concerns with guardians. The research task of the thesis was to consider the good aspects, the development targets and the usefulness of the instructions.

The thesis work was implemented as a qualitative interview study which allowed an open investigation of the research problems. In addition to six interviews, the interviewees were asked to fill in a short questionnaire. The interviewees thought that the instructions were good and practical for all those working with children. The instructions were seen to highlight the main methods of family work quite well, but some improvements were also pointed out. The best guideline was deemed to be: “Talk about your concern instead of a problem”.