Evidensbaserat arbetssätt i samtalshjälp : en studie om ungas och krisarbetares erfarenheter av skattningsskalorna ORS och SRS på Krisjouren för unga

Abstract

Sammandrag: Syfte: Syftet med detta masterarbete var att undersöka vilken betydelse ORS och SRS har i samtalshjälp på Krisjouren för unga och få kunskap om verktygen stöder krisarbetarna i arbetet med de unga. Detta studerades utgående från ungas och krisarbetares erfarenheter av skattningsskalorna ORS och SRS funktion inom samtalshjälp ur ett socialpedagogiskt perspektiv, med fokus på förändringsprocess, delaktighet och feedback. Frågeställningen var: Vilken funktion har ORS och SRS ur de ungas och krisarbetarnas perspektiv? Med underliggande temafrågor: Vilken betydelse har ORS och SRS för den ungas förändringsprocess? Vilken betydelse har ORS och SRS för den ungas delaktighet i utformande av samtalshjälpen? Vilken funktion har feedback inom samtalshjälp med hjälp av ORS och SRS? Metod: I studien användes den kvalitativa forskningsintervjun som metod. Materialinsamlingen skedde via temaintervjuer. Materialet analyserades med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. I studien deltog sammanlagt 6 unga och 2 krisarbetare. Resultat: Resultaten av studien visade att systematisk användning av skattningsskalorna kan ha flera positiva funktioner på de ungas förändringsprocess; det öppnade till och möjliggjorde delaktighet genom ORS samt genom feedback i SRS. ORS sågs som ett hjälpmedel för att leda in till diskussion kring de ungas problemområden. Feedback i SRS kunde bidra till större förtroende för och tillit till krisarbetaren, vilket i sin tur hjälpte de unga i förändringsprocessen. Såväl unga som krisarbetare uppfattade ORS som lättare verktyg än SRS. Det upplevdes vara svårt att ge och ta emot feedback i SRS samt att svara ärligt och att muntligt diskutera markeringen. Speciellt svårt visade sig det vara att skatta relation, det kändes för personligt. Krisarbetarna upplevde att en lägre markering sällan ledde till någon konstruktiv diskussion. Konklusion: Studien ger uppdragsgivaren värdefull information om de ungas och krisarbetares erfarenhet av skattningsskalorna, som kan leda till verksamhetsutveckling. Systematisk uppföljning genom ORS och SRS inom samtalshjälp kan ses vara fruktbart och leda till att de unga känner sig delaktiga i processen. ORS funktion inom samtalshjälpen kan ses ha en större betydelse än SRS.

Abstract: Purpose: The purpose of this master thesis was to investigate the impact of the use of ORS and SRS in counselling. This has been investigated on the basis of how the clients, and the crisis workers, experienced ORS and SRS as measuring instruments throughout meetings. The theoretical framework was based on a social educational perspective, with three central themes; change, participation and feedback. The question was: What is the experienced function of ORS and SRS in the investigated client situations? With underlying theme questions: In which way have ORS and SRS affected the process of personal change for the clients? How significant have ORS and SRS been when it comes to the clients´ possibility to frame the client meetings? Has the use of ORS and SRS led to a more extent use of feedback between the client and the crisis worker? Method: During the study qualitative research interview has been used as method. Material collection was done through thematic interviews. The material was analyzed using materials based content analysis. The study enrolled a total of 6 clients and 2 crisis workers. Results: The results of the study showed that the systematic use of feedback in counselling for young people was fruitful and as a consequence the clients experienced level of involvement in the client process as increased. In summary, the results showed that the ORS and SRS in many ways had a positive impact in young people's process of change. ORS was seen as a way of leading the conversation into the actual problem that the youth experienced. Feedback through the SRS could work as way to strengthen the trust for the crisis worker and help the client forward in its process. Crisis workers and clients alike regard ORS as easier to use than SRS. It was regarded as difficult to give and receive feedback through SRS. Furthermore, it was regarded as difficult to discuss this given feedback. It was regarded as especially difficult to rate the relation, as it felt too personal. The crisis workers felt that a low rating not very often opened up for constructive discussions. Conclusion: The study provided the constituent with valuable information about how young clients and crisis workers experience ORS and SRS as measuring tools. Tools that may very well lead to organizational development and cause client benefit. The use of ORS as a tool seems to have more impact than the use of SRS.

Tiivistelmä: Tavoite: Tämän opinnäytteen tavoitteena oli tutkia miten arviointityökalut ORS ja SRS vaikuttavat Krisjouren för unga kriisipisteen keskusteluapuun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalipedagoginen näkökulma, jossa tutkittiin kolme keskeistä teemaa: muutosprosessia, osallisuutta ja palautetta. Tätä tutkittiin kysymällä nuorten ja kriisityöntekijöiden kokemuksia ORS ja SRS arviointityökalujen toimivuudesta keskusteluavussa. Tutkimuskysymys oli: Mikä merkitys ORS ja SRS -työkaluilla on keskusteluavussa? Taustakysymykset olivat: Millainen merkitys oli ORS:llä ja SRS:llä nuoren muutosprosessiin? Vaikuttavatko ORS ja SRS nuoren osallistamiseen keskusteluavun suunnittelussa? Mikä on ORS ja SRS -työkalujen kautta annetun palautteen merkitys nuoren ja kriisityöntekijän vuorovaikutukseen keskustelutilanteessa? Menetelmä: Tutkimuksessa käytetty menetelmä on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelujen kautta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistui 6 nuorta ja 2 kriisityön ammattilaista. Tulokset: Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palautteen systemaattisella käyttämisella nuorten keskusteluavussa oli monella tavalla myönteisiä vaikutuksia nuorten muutosprosessiin. Se mahdollisti nuorten osallisuuden muutosprosessissa. ORS koettiin apuvälineenä, joka johdatti keskustelun käsittelemään nuorten kokemaa ongelmaa. Palautteen antaminen SRS:ssä taas saattoi vaikuttaa parempaan luottamussuhteeseen nuoren ja kriisityöntekijän välillä. Sekä nuoret että kriistyöntekijät kokivat ORS:n helpompana työkaluna kuin SRS:n. Palautteen antaminen sekä vastaanottaminen koettiin vaikeana. Erityisen vaikeana koettiin arvioida asiakassuhdetta, koska se tuntui liian henkilökohtaiselta. Kriisityöntekijät taas kokivat, että palautteen suullinen läpikäynti harvoin johti rakentavaan keskusteluun. Johtopäätökset: Tutkimus antaa toimeksiantajalle arvokasta tietoa nuorten ja kriisityöntekijöiden kokemuksista työkalujen käytöstä, mikä voi johtaa toiminnan kehittämiseen ja tuoda lisäarvoa asiakkaille. Voidaan myös todeta, että ORS:llä on suurempi vaikutus keskusteluapuun kuin SRS:llä.