Yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kokemuksia tukiasumisyksikössä asumisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten alaikäiset yksin tulleet turvapaikanhakijat kokevat asumisen ja arjen tukiasumisyksikössä vastaanottovaiheessa. Tarkoituksena oli myös selvittää nuorten kokemuksia ympäröivästä yhteiskunnasta. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Huittisten tukiasumisyksikön kanssa.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumetodina käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistui neljä tukiasumisyksikön 16–17-vuotiasta asukasta. Aineisto kerättiin toukokuussa ja kesäkuussa 2016. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tietoperustassa perehdyttiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, joka sisälsi teoriaa alaikäisenä yksin tulleista lapsista ja nuorista sekä alaikäisten vastaanotosta Suomessa. Lisäksi perehdyttiin aiempiin tutkimuksiin, tilastoihin sekä lainsäädäntöön.

Opinnäytetyön tulosten mukaan nuorten elämässä keskeisimpiä asioita olivat koulunkäynti ja suomen kielen oppiminen, ohjaajien tuki ja huolenpito sekä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen. Nuoret toivoivat tasa-arvoista ja yksilöllistä kohtelua ja pelkäsivät leimaantumista kansalaisuutensa tai turvapaikanhakija-asemansa mukaan. Nuoret kaipasivat apua arjen taitojen opettelemisessa ja he suunnittelivat tulevaisuuttaan, vaikka kokivat epävarmuutta turvapaikkapäätöstä odottaessaan. Nuoret pitivät Huittista turvallisena asuinpaikkana ja heillä oli vain vähän rasistisia kokemuksia. Kiireinen arki, harrastukset ja kaverien tuki koettiin tärkeiksi.

Nuoret tarvitsevat turvallisia, luotettavia aikuisia auttamaan arjessa. Ohjaajien rekrytoinnissa ja koulutuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstön ammatilliseen osaamiseen. Nuorten tulisi saada kiinnittyä sosiaalisiin suhteisiinsa pelkäämättä jatkuvasti muuttoa toiselle paikkakunnalle. Resursseja lisäämällä voitaisiin parantaa yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden asemaa yhteiskunnan jäseninä ja palvelujen saajina. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanoton kehittämisessä, nuorten tukemisessa ja ohjaajien koulutuksessa.

The purpose of this thesis was to find out how unaccompanied minor asylum seekers experience living in supported housing and everyday issues in the reception phase. Another purpose was to explore young people’s experiences of the surrounding society. The thesis was carried out in cooperation with the supported living unit of Huittinen.

The thesis is a qualitative study and the data were gathered with a theme interview in April and June 2016. Four 16-17-year-old inhabitants participated in the interview. The data were analyzed by content analysis. The theoretical part of the thesis deals with theory and literature on children and adolescents who have arrived as minors and their reception in Finland. In addition, the theoretical part is based on previous studies, statistical data and legislation.

The results show that the most important things in the children’s and adolescents’ life were school, learning Finnish, counsellors’ support and care and adaptation to Finnish society. They hoped for equal and individual treatment and were afraid to be labeled on the basis of their nationality or because of their asylum seeker status. They hoped to get help in learning everyday skills and they were also planning their future, although they experienced feelings of insecurity as they were waiting for the decision on the asylum. In their opinion Huittinen is a safe place to live and they had only a few racist experiences. They considered busy everyday life, hobbies and the friends’ support important.

The adolescents need safe, trustworthy adults to help them in their everyday life. As a result, it is particularly important to pay attention to professional competence in recruiting and training the staff. The young should have an opportunity to bond to their social relationships without constant fear of having to move to a new place. By increasing resources, society could improve the status of the children and adolescents as members of society and receivers of services. The results of the thesis can be used to develop the reception of the minor asylum seekers, to support them and to train the counsellors.