''Tulee itku ihan'' : 3–5-vuotiaiden lasten kokemuksia yksinäisyydestä

Abstract

Opinnäytetyön tarkotuksena oli tutkia kokevatko 3–5-vuotiaat lapset yksinäisyyttä päiväkotiryhmässä ja jos niin miltä se heistä tuntuu. Tavoitteena oli myös selvittää päiväkotiryhmän varhaiskasvattajien näkemyksiä yksinäisyydestä sekä tarkastella kohtaavatko nämä näkemykset lasten kokemusten kanssa. Tutkimus toteutettiin yhdessä päiväkotiryhmässä, ja siihen osallistui 13 lasta ja 4 varhaiskasvattajaa.

Teoreettiseksi viitekehykseksi opinnäytetyölle muodostui varhaiskasvatuksen lähtökohdat päiväkodissa, lapsen kasvu ja kehitys sekä yksinäisyys. Lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmia tarkasteltiin identiteetin ja sosiaalisten taitojen kehityksen, leikin ja kasvuympäristön merkityksen sekä kasvattajien roolin kautta.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun sekä havainnoinnin avulla. Aineistot analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulosten mukaan päiväkotiryhmän lapset tunnistivat yksinäisyyteen liittyvän pahan olon tunteen esimerkiksi jäädessään leikin ulkopuolelle. Osalta lapsista puuttui kokonaan tärkeä ihminen, jolle kertoa ilot, surut ja salaisuudet. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla lapsilla oli kavereita, mutta niitä toivottiin kuitenkin lisää.

Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvattajat osasivat tunnistaa yksinäisyyden. Yksin oleminen ja yksinäisyys erotettiin toisistaan. Kasvattajat kokivat ryhmässä olevan yksinäisyyttä, mutta se liitettiin uuteen ryhmään ja lukuvuoden aloittamiseen. Kasvattajien yhteinen käsitys yksinäisyyteen puuttumisesta ja ennaltaehkäisyn merkityksestä korostuivat.

The purpose of this thesis was to find out whether 3–5 -year-old children experience loneliness in their kindergarten group, and if so, what does it feel like from their perspective. Early childhood educators’ views on loneliness were also explored to find whether or not they conformed to the experiences of the children. The research was carried out in one kindergarten group with 13 children and 4 early childhood educators participating.

The theoretical framework for the thesis was constructed from the early learning education in the kindergarten, a child’s growth and development, as well as loneliness. Perspectives of growth and development were analysed through identity and the development of social skills, play, the significance of the environment were the child grows up, as well as the role of the educators.

The thesis is qualitative. The data were collected using themed interviews, as well as observation. The data were analysed using content analysis.

According to the results, the children in the daycare group were able to identify the unpleasant feeling associated with loneliness, for example when left out of a game. Some of the children did not have an important person with whom to share joys, sorrows and secrets with. All of the children that took part in the study had friends but wished for more of them.

The results also show that early childhood educators were able to identify loneliness. Being alone and loneliness were seen as two different things. The educators felt there was loneliness in the group, but associated it with the group being a new one and the fact that the term had just begun. The study highlighted the mutual understanding of educators to step in and intervene with loneliness, as well as the importance of preventing it.