Ammattikorkeakouluko elinkeinonharjoittaja? : kuluttajansuojalain sovellettavuus ammattikorkeakoulun liiketoiminnassa
Rosvall, Anne (2016)
Rosvall, Anne
Turun ammattikorkeakoulu
2016

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102615441
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102615441
Tiivistelmä
Ammattikorkeakoulut ovat itsenäisiä osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä, jotka suorittavat lakisääteistä opetustehtävää, jota varten ne saavat tulosperusteisen rahoituksen valtiolta, joka myös valvoo niiden toimintaa. Ammattikorkeakouluihin sovelletaan osakeyhtiölakia yleislakina ja ammattikorkeakoululakia erityislakina. Julkisen tehtävän osalta toiminnassa noudatetaan pääosin hallintolakia ja julkisuuslakia.
Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulut eivät saa tavoitella voittoa, mutta niillä on oikeus harjoittaa liiketoimintaa, joka tukee niiden lakisääteisiä tehtäviä. Mainittuun liiketoimintaan ei voida soveltaa julkisoikeudellisia lakeja. Ammattikorkeakoululakia muutettiin 1.1.2016 siten, että EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tulevilta yksittäisiltä tutkinto-opiskelijoilta voidaan periä lukuvuosimaksu, mikä mahdollistaa liiketoiminnan laajentamisen myös koulutusviennin osalta.
Tämän opinnäytetyön ensimmäinen tavoite oli tutkia voidaanko ammattikorkeakoulujen harjoittamaan liiketoimintaan soveltaa yksityisoikeudellista kuluttajansuojalakia. Toinen tavoite oli selvittää mitä seikkoja lainvalintaan liittyen ammattikorkeakoulujen tulee huomioida laatiessaan sopimuksia eri maista tulevien yksittäisten opiskelijoiden kanssa. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin ammattikorkeakoulujen näkökulmasta käsin. Esimerkkinä käytettiin Turun ammattikorkeakoulua. Tutkimusaineisto koostui kolmesta haastattelusta, oikeuskirjallisuudesta, hallituksen esitöistä sekä yhdestä Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusta. Ensimmäiseen kysymykseen etsittiin vastausta selvittämällä soveltuvatko kuluttajansuojalaissa todetut tunnusmerkistötekijät ammattikorkeakoululain tarkoittamaan liiketoimintaan. Toiseen kysymykseen haettiin ratkaisua kansainvälisestä yksityisoikeudesta ja erityisesti Rooma I- sopimuksen lainvalintasäännöistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuluttajansuojalain asettamia elinkeinonharjoittajan tunnusmerkistöjä voitaisiin soveltaa ammattikorkeakoulujen harjoittamaan liiketoimintaan. Edelleen havaittiin, että lainvalintasääntöihin liittyvien tulkintariskien vuoksi lainvalintalausekkeet ovat sopimuksissa tärkeitä.
Ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulut eivät saa tavoitella voittoa, mutta niillä on oikeus harjoittaa liiketoimintaa, joka tukee niiden lakisääteisiä tehtäviä. Mainittuun liiketoimintaan ei voida soveltaa julkisoikeudellisia lakeja. Ammattikorkeakoululakia muutettiin 1.1.2016 siten, että EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tulevilta yksittäisiltä tutkinto-opiskelijoilta voidaan periä lukuvuosimaksu, mikä mahdollistaa liiketoiminnan laajentamisen myös koulutusviennin osalta.
Tämän opinnäytetyön ensimmäinen tavoite oli tutkia voidaanko ammattikorkeakoulujen harjoittamaan liiketoimintaan soveltaa yksityisoikeudellista kuluttajansuojalakia. Toinen tavoite oli selvittää mitä seikkoja lainvalintaan liittyen ammattikorkeakoulujen tulee huomioida laatiessaan sopimuksia eri maista tulevien yksittäisten opiskelijoiden kanssa. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin ammattikorkeakoulujen näkökulmasta käsin. Esimerkkinä käytettiin Turun ammattikorkeakoulua. Tutkimusaineisto koostui kolmesta haastattelusta, oikeuskirjallisuudesta, hallituksen esitöistä sekä yhdestä Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusta. Ensimmäiseen kysymykseen etsittiin vastausta selvittämällä soveltuvatko kuluttajansuojalaissa todetut tunnusmerkistötekijät ammattikorkeakoululain tarkoittamaan liiketoimintaan. Toiseen kysymykseen haettiin ratkaisua kansainvälisestä yksityisoikeudesta ja erityisesti Rooma I- sopimuksen lainvalintasäännöistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuluttajansuojalain asettamia elinkeinonharjoittajan tunnusmerkistöjä voitaisiin soveltaa ammattikorkeakoulujen harjoittamaan liiketoimintaan. Edelleen havaittiin, että lainvalintasääntöihin liittyvien tulkintariskien vuoksi lainvalintalausekkeet ovat sopimuksissa tärkeitä.