Kuntoutusohjaus täydentämässä tuki- ja liikuntaelinpotilaan ohjausta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää minkälaista kuntoutumista ja toimintakykyä tukevaa ohjausta konservatiivisesti hoidettavat potilaat saavat Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) TULES-toimialueella. Lisäksi haluttiin selvittää, millä kuntoutusohjauksen keinoilla ohjausta voitaisiin täydentää. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä TYKS:n TULES-toimialueen kanssa. Toimialueella hoidetaan tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia ja vammoja. Toiminta on sekä operatiivista että konservatiivista.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin toimialueella toimivia lääkäreitä sekä fysio- ja toimintaterapeuttia. Yhteensä haastateltavia oli kahdeksan. Haastateltavat nimettiin toimialueen ylihoitajan toimesta siten, että kaikki vastuualueet, Traumojen hoitoa lukuun ottamatta, tulivat edustetuiksi. Traumojen hoito jätettiin opinnäytetyön ulkopuolelle, koska se poikkeaa merkittävästi toiminnaltaan muista vastuualueista. Lisäksi se on ainoa vastuualue, joka jo käyttää kuntoutusohjauksen palveluita.

Opinnäytetyössä todettiin, että kuntoutukseen ja toimintakykyyn liittyvää ohjausta annetaan, mutta se on melko kapea-alaista. Osittain ohjauksen kapea-alaisuus selittyi tiedon puutteella, koettiin ettei oma osaaminen riitä. Myös vastaanottoaikojen koettiin asettavan ohjaukselle rajat. Poikkeuksetta koettiin, että konservatiivisesti hoidettavien potilaiden ohjaus vaatii enemmän aikaa kuin leikattavien potilaiden ohjaus. Sisällöllisesti ohjauksen painopiste oli fyysisessä toimintakyvyssä ja lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Ohjauksen sisältö vaihteli melko paljon eri vastuualueiden välillä. Samoin vaihteli ohjauksen koettu tarve. Tämä selittyy pitkälti sillä, että hoidettavat potilasryhmät ovat vaihtelevia ja ne poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Osittain toimialueella nähtiin tarvetta kuntoutusohjaukselle, mutta yksimielisiä sen suhteen ei oltu. Valtaosa haastateltavista tunnisti kuitenkin potilasryhmän, joka voisi kuntoutusohjauksesta hyötyä. Kuntoutusohjauksen keinoista nousi esiin ohjaus ja neuvonta liittyen kuntoutuksen palveluihin, etuuksiin ja taloudellisiin asioihin, ammatilliseen kuntoutukseen ja elämänhallintaan. Kuntoutusohjaaja nähtiin myös linkkinä ja koordinaattorina eri toimijoiden välillä.

The purpose of this thesis was to find out what kind of counselling in terms of rehabilitation and functional ability do conservatively treated patients receive in Turku university hospital (TYKS), the operational division of TULES. Furthermore, the purpose was to find out what methods of rehabilitation counselling could supplement patient guidance. This thesis was carried out in co-operation with TYKS operational division of TULES. The operational division treats musculoskeletal disorders and injuries. The practice is both operative and conservative.

The thesis was conducted as qualitative research and the material was collected in theme-based interviews. For the purposes of this thesis, eight professionals, including doctors, physio- and occupational therapists working in the operational division of TULES, were interviewed. The director of nursing of the operational division chose the interviewees in such a way that all sections, with the exception of Trauma treatment, were represented. Trauma treatment was excluded from the thesis, because its operation is significantly different from other sections and in addition it is the only section that already uses the services of rehabilitation counselling.

In this thesis it was discovered that counselling related to rehabilitation and ability to function is provided, but has a narrow scope. This is partly because of lack of knowledge. The interviewees believed that they didn’t have enough skills and that the duration of the appointments set limits for the counselling. Without exception, everyone experienced that it took more time to counsel patients who received conservative treatment than patients receiving operative care. The main focus of the counselling was in functional physical ability as well as in medical rehabilitation. The content of counselling was different in every section. The interviewees experienced that the need for counselling also varied, which can be explained by the fact that patient groups differed greatly from each other.

To some extent, the operational division could see the need for rehabilitation counselling, but were not unanimous about the subject. However, most of the interviewees could identify a group of patients who could benefit from rehabilitation counselling. From the methods of rehabilitation counselling stood out counselling concerning rehabilitation services, social benefits and economic concerns, vocational rehabilitation and life management. Rehabilitation counsellor was also seen as a link and coordinator between different operators.