Esimies oman henkilökohtaisen työhyvinvointinsa arvioijana

Abstract

Työhyvinvointi on pinnalla oleva aihe, joka jakaa mielipiteitä. Työelämän myllerrys kuitenkin vaatii yrityksiä panostamaan henkilöstönsä hyvinvointiin, mikäli ne haluavat menestyä tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvailla esimiestehtävissä toimivien henkilöiden henkilökohtaisen työhyvinvoinnin tilaa sekä selvittää, mitkä henkilökohtaisen työhyvinvoinnin osa-alueet he kokevat tärkeimmiksi. Kolmantena tavoitteena on kartoittaa keinoja, joiden avulla esimiehet voisivat parantaa omaa henkilökohtaista hyvinvointiaan. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoitui esimiestehtävissä toimivat henkilöt. Esimiehen on ensisijaisen tärkeää huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan, sillä se heijastuu koko työyhteisöön.

Työhyvinvointi tarkoittaa fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia työssä. Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat organisaatio, työyhteisö, johtaminen ja itse työ. Lisäksi merkittävä osa työhyvinvointia on yksilö itse ja se, millaisten asenteiden läpi hän muita tekijöitä peilaa. Työhyvinvoinnilla on todistetusti yhteys yrityksen menestymiseen. Hyvinvoiva henkilöstö parantaa tuottavuutta ja vähentää sairauspoissaoloja. Sairauspoissaolot aiheuttavat niin yritykselle kuin yhteiskunnallekin suuria kustannuksia. Työhyvinvointia lisäävät toimenpiteet vaikuttavat ensimmäiseksi henkilöstöön. Toimenpiteistä aiheutuu myös välittömiä sekä välillisiä talousvaikutuksia. Lopullinen talousvaikutus on lisääntynyt kannattavuus.

Henkilökohtaiseen työhyvinvointiin kuuluvat psykologinen pääoma, stressinhallinta, palautuminen sekä elämäntavat. Itseluottamus, toiveikkuus, optimismi ja sitkeys ovat psykologisen pääoman osa-alueet. Stressinhallinnassa on tärkeää tiedostaa, milloin positiivinen paine muuttuu negatiiviseksi. Palautumiseen tulee kiinnittää huomiota päivittäin. Elämäntavat edistävät yksilön terveyttä ja näin ollen ylläpitävät työkykyä.

Tutkimus esimiesten henkilökohtaisesta työhyvinvoinnista toteutettiin syksyllä 2016 kyselytutkimuksen muodossa. Tutkimukseen osallistui neljä esimiestehtävissä toimivaa henkilöä. Kysely toteutettiin sähköistä kyselylomaketta käyttäen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että kyselyyn osallistuneiden esimiesten henkilökohtainen työhyvinvointi on melko hyvällä tasolla. He tiedostavat työhyvinvoinnin merkityksen. Esimiesten keskuudessa tärkeimmäksi henkilökohtaista työhyvinvointia ylläpitäväksi ja edistäväksi tekijäksi nousi psykologinen pääoma, joka myös tutkimuksen mukaan on esimiehillä vahvin osa-alue. Stressinhallinta ja elämäntavat olivat esimiesten keskuudessa seuraavaksi tärkeimpiä tekijöitä. Esimiehet eivät koe itseään kovin stressaantuneeksi, mutta kärsivät kuitenkin uniongelmista. Elämäntavat ovat, nukkumista lukuun ottamatta, melko hyvällä mallilla. Kukaan vastanneista ei koe palautumista tärkeimmäksi henkilökohtaisen työhyvinvoinnin tekijäksi. Palautuminen oli kyselyyn vastanneiden esimiesten heikoin osa-alue. Siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Esimiesten keskuudessa kehittämiskohteita ovat siis palautuminen sekä nukkuminen. Niiden kehittäminen voisi johtaa muun muassa heidän omaan tehokkuuteensa positiivisesti. Tutkimus mittasi vain kyseisten esimiesten tilannetta, eikä sitä voida pienen otoskoon takia lähteä yleistämään.