Luukku hukassa? : Ohjaamo syrjäseutunuoren kokemana

Abstract

Nuorten palveluiden selkiyttämiseksi, on matalan kynnyksen periaatteella toimivia Ohjaamoita alettu kehittämään ja juurruttamaan ympäri Suomen. Toiminnan tavoitteena on myös koordinoida monialaista yhteistyötä. Ohjaamot ovat osa Nuorisotakuun jatkotoimenpiteitä, joissa korostuvat palveluiden selkiyttäminen ja vahvistaminen sekä sektorirajat ylittävä yhteistyö. Perusteet matalan kynnyksen tieto- ja neuvontapalveluille löytyvät myös nuorisolaista. Vuonna 2016 Ohjaamoita oli jo 40 paikkakunnalla ja tavoitteena onkin vakiinnuttaa toiminta pysyväksi.

Samaan aikaan muutokset alue- ja väestörakenteissa ovat asettaneet nuoret eriarvoiseen asemaan. Suomen väestö ikääntyy ja nuorten määrä laskee – alueellinen eriarvoisuus voimistuu. Palveluiden keskittyessä kuntaliitostenkin seurauksena kasvukeskuksiin, pitenevät samalla myös välimatkat palveluiden pariin. Tämän tiedetään myös vähentävän nuorten osallisuutta palveluista.

Opinnäytetyön kohteena olivat syrjäseutunuorten kokemukset asuinalueestaan ja Ohjaamosta. Työssä tarkasteltiin kuinka nuoret kokevat oman asuinpaikkansa palvelut ja millaisena elinympäristönä syrjäseutu nuorille näyttäytyy. Tutkimuksessa otettiin selvää millaisina nuoret ovat Ohjaamon palvelut kokeneet, ja ennen kaikkea ovatko palvelut saatavilla ja saavutettavissa nuorille, jotka asuvat kaukana toimipisteestä. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Etelä-Savon liitoskunnissa asuvat täysi-ikäiset nuoret, joilla oli kosketuspintaa Ohjaamon palveluihin. Aineistomme muodostui kuuden nuoren kokemuksista, jotka kerättiin teemahaastattelun keinoin.

Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että nuoret ovat pääosin tyytyväisiä asuinpaikkakuntaansa. Hiljaisuus ja rauhallisuus nousivat esiin positiivisena asiana sekä se, että tukiverkosto oli lähellä. Ystävät ja perhe nimettiin alueeseen sitoviksi tekijöiksi. Huolta aiheuttivat heikot työllistymisen mahdollisuudet. Opintojen sekä työn perässä muuttoa toiselle paikkakunnalle oli aineistomme nuorten mielestä lähes pakon sanelema ehto.

Ohjaamon ollessa vielä varsin tuore toimintakonsepti, se näyttäytyi nuorille vielä hieman epäselvästi. Palveluita oltiin kuitenkin käytetty ja pääosin niihin oltiin tyytyväisiä. Tukea ja apua oltiin saatu muun muassa elämään eri osa-alueisiin liittyvissä pulmissa, kuten päihteisiin, koulutukseen ja työllistymiseen kytkeytyvissä seikoissa. Välimatkoista huolimatta Ohjaamo-palveluiden pariin oltiin päästy, vaikka julkinen liikenne nimettiin heikoksi ja kalliiksi vaihtoehdoksi. Ohjaamon olemassaolo miellettiin kuitenkin tarpeelliseksi ja se koettiin paikaksi, jonka puoleen voisi tulevaisuudessakin kääntyä avun tarpeessa.

The One-Stop Guidance Centers (Ohjaamo) have been established around Finland to answer to the needs of the youth services system – cross sectoral guidance services are needed to clarify the youth services system. The One-Stop Guidance Center gathers the youth services under one roof. The goal by developing an easy access service point with low thresholds, is to offer easily approachable guidance and counselling services co-operationally for youth. The One-Stop Guidance -service is a continuum of the government's Youth Guarantee. Arguments for establishing low threshold guidance services can also be found in the youth policy. In the year 2016 the Center was already in operation in 40 different areas, all over Finland. The hope is to develop the service as a lasting part of the services system.

At the same time, changes in the regional structures and population have put adolescents in an unequal position. The population of Finland is ageing and the amount of young people is decreasing – regional inequality is increasing. While the services are centered, also as a consequence of municipal mergers, at the same time the distances are getting longer and longer. This is known to reduce young people’s usage of the services.

The aim of this thesis was to find out how the youngsters living in the periphery have experienced the One-stop Guidance Center. One of the main themes is to examine how the youngsters see the possibilities that their living environment has to offer them and how they experience the regional conditions. On the other hand, we were interested in finding out how the One-Stop Guidance Center is perceived by the youth living in the remote areas; are the low threshold services available and reachable for them too. The target group consisted of adolescents who have come of age, living in the municipal merger areas in the Southern Savonia, and who have experiences from the One-Stop Guidance Center services. This research was based on the experiences of six young persons, and the material for this study was collected by means of theme interviews.

According to this study most of the youth were contented with their living environment. Peacefulness and silence were emphasized as positive factors. Family and friends were the most significant youth´s social network and integral parts of life and well-being. The young people were worried about the future in the area: lack of education and work forces youth to migrate. Mobility is a necessity for young people who live in the periphery.

The study indicated that young people were unaware of and confused about the name and concept Ohjaamo-One-Stop Guidance Center. All of them had been there as a customer and got help, guidance and support for issues with life management, and related problems such as drugs, unemployment and educational problems. Despite of the daily distances, expensive and weak public transport, the service was possible to reach. Ohjaamo – One-Stop Guidance Center was perceived as a meaningful and needful place where the young people could consider going again, if they need guidance and support.