Fysioterapeutin ja lapsen välinen vuorovaikutus : 1–4-vuotiaan lapsen psykomotorisen ja sosioemotionaalisen kehityksen huomioiminen fysioterapiassa

Abstract

Vuorovaikutus on oleellinen osa lasten fysioterapiaa. Vastavuoroisen vuorovaikutuksen kautta voidaan luoda turvallinen ympäristö, jossa lapsen on mahdollista oppia uusia taitoja. Fysioterapeutin on tärkeää ymmärtää lapsen psykomotorisen ja sosioemotionaalisen kehityksen eteneminen ja tunnistettava lapsen yksilöllinen kehitystaso, jotta hän voi haastaa lasta riittävästi kehityksen tukemiseksi.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lapsen ja fysioterapeutin välisestä vuorovaikutuksesta ja tarkoituksena oli tuoda näkyväksi keinoja toimia lapsen kanssa vuorovaikutuksessa fysioterapiatilanteessa. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, miten fysioterapeutti huomioi lapsen kehitystason lasta ohjatessaan sekä miten vuorovaikutuksen eri osa-alueet ilmenevät fysioterapeutin ja lapsen välillä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelminä käytettiin videohavainnointia sekä teemahaastattelua. Tutkimuksen kohteena oli yhteistyökumppanina toiminut kokenut lasten fysioterapeutti. Havainnoinnin ja haastattelun avulla kartoitettiin fysioterapeutin hiljaista tietoa.

Tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä lasten fysioterapian toteutuksesta. Opinnäytetyö tarjoaa kuitenkin monipuolisen kuvan niistä taidoista ja ominaisuuksista, joista on apua lasten kanssa työskentelyssä. Tuloksista on nähtävissä, miten kehitystason huomioiva vuorovaikutus vie fysioterapiatilannetta tavoitteellisesti eteenpäin.

Interaction is an essential part of paediatric physiotherapy. Through reciprocal interaction it is possible to create a safe environment where a child can learn new skills. For a physiotherapist to challenge a child sufficiently, they need to have an understanding of normal psychomotor and socioemotional development and be able to identify the level of development in each child.

The objective of this study was to provide knowledge about the interaction between physiotherapist and a child. The purpose of the study was to bring forward ways to interact with a child in a physiotherapy setting. The thesis looked into how a physiotherapist acknowledges the child’s level of development in instructing and how the different aspects of interaction present themselves between a physiotherapist and a child.

The study had a qualitative approach and the data were collected through video observation and a semi-structured interview. The subject of the study was an experienced pediatric physiotherapist. Through observation and interview, her tacit knowledge was examined.

Generalizations for pediatric physiotherapy cannot be made from the results. However, the thesis does provide a comprehensive picture of the skills and attributes, which are beneficial when working with children. From the results it can be seen that interaction which acknowledges the child’s level of development, does help in reaching the goals set for physiotherapy.