"Jokainen meistä on arvokas" : Päihde- ja mielenterveysasiakkaan kohtaaminen palvelukodissa
Pihlava, Sanna-Mari (2016)
Pihlava, Sanna-Mari
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417184
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417184
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa palvelukodin henkilökunnan valmiuksia kohdatessa päihde- ja mielenterveyshäiriötä sairastava asiakas. Mielenterveyshäiriö ja päihdehäiriö voi esiintyä yhdessä tai erikseen. Ihmisten erilaisuudesta huolimatta kaikki asiakkaat on kohdattava tasavertaisesti. Ihmistä on arvioitava ihmisenä, eikä sairautensa perusteella. Kohtaamistilanteissa ammattilaisen on tärkeä ymmärtää sairautta, olla kärsivällinen, kunnioittaa asiakasta ja olla ennakkoluuloton. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa materiaali, jota voidaan käyttää kohdatessa mielenterveys- ja päihdehäiriötä sairastava asiakas ja perehdytysmateriaalina uusille työntekijöille.
Opinnäytetyöni tutkimuksen ja kehittämistyön kohderyhmäksi valitsin palvelukodin henkilökunnan. Aineisto kerättiin (kyselylomake) kyselynä 20 työntekijältä, mutta vastaukset saatiin 15 työntekijältä. Kehittämishankkeen tuloksena syntyy yleensä jokin konkreettinen tuote, tässä tapauksessa se oli tämä opinnäytetyön tuoma tieto. Tulosten myötä palvelukoti kykenee kehittämään palveluitaan ja kartoittamaan henkilökunnan koulutuksen tarvetta. Opinnäytetyössäni on monimenetelmällisen tutkimuksen piirteitä. Kyselylomake oli manuaalinen, jossa käytettiin analysointivaiheessa apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Tulokset näyttävät, että palvelukodin henkilökunta kokivat osaamisensa riittävyyden heikompana mielenterveyshäiriötä sairastavien asiakkaiden kohtaamistilanteissa ja sekä mielenterveys- että päihdehäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamistilanteissa kuin päihdehäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamistilanteissa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että lisä- ja täydennyskoulutusta tarvitaan kaikissa asiakasryhmissä työskentelevien työtekijöiden kohdalla. Mutta tarve lisäkoulutukseen on suurin työntekijöillä, jotka toimivat asiakkaiden kanssa, joilla on sekä mielenterveys- että päihdehäiriöitä.
Opinnäytetyöni tutkimuksen ja kehittämistyön kohderyhmäksi valitsin palvelukodin henkilökunnan. Aineisto kerättiin (kyselylomake) kyselynä 20 työntekijältä, mutta vastaukset saatiin 15 työntekijältä. Kehittämishankkeen tuloksena syntyy yleensä jokin konkreettinen tuote, tässä tapauksessa se oli tämä opinnäytetyön tuoma tieto. Tulosten myötä palvelukoti kykenee kehittämään palveluitaan ja kartoittamaan henkilökunnan koulutuksen tarvetta. Opinnäytetyössäni on monimenetelmällisen tutkimuksen piirteitä. Kyselylomake oli manuaalinen, jossa käytettiin analysointivaiheessa apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa.
Tulokset näyttävät, että palvelukodin henkilökunta kokivat osaamisensa riittävyyden heikompana mielenterveyshäiriötä sairastavien asiakkaiden kohtaamistilanteissa ja sekä mielenterveys- että päihdehäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamistilanteissa kuin päihdehäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamistilanteissa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että lisä- ja täydennyskoulutusta tarvitaan kaikissa asiakasryhmissä työskentelevien työtekijöiden kohdalla. Mutta tarve lisäkoulutukseen on suurin työntekijöillä, jotka toimivat asiakkaiden kanssa, joilla on sekä mielenterveys- että päihdehäiriöitä.