Tiedottaminen ruokahävikin vähennyskeinona
Simonen, Jenna (2016)
Simonen, Jenna
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517569
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona yhdelle Etelä-Suomessa sijaitsevalle kunnalle. Kunnassa on 20 ala-astetta ja työ toteutettiin niissä kahdessa: X ja Y-ala-asteilla. X-ala-asteen viereinen V-ala-aste ruokailee X-ala-asteen kanssa samassa ruokasalissa, joten tämä koulu otettiin mukaan mittauksiin ja tiedottamiseen. Mittaukset kestivät viisi arkipäivää molemmilla viikoilla. Ensimmäinen mittaus tehtiin keväällä 2016 viikolla 19, jolloin lapset eivät olleet tietoisia käynnissä olevista mittauksista. Tiedottaminen lapsille ja keittiöhenkilökunnalle tapahtui saman vuoden syksyllä viikkoa ennen toista hävikkimittausta, eli viikolla 35. Toinen mittaus tapahtui viikolla 36. Tavoitteena oli selvittää, oliko tiedottamisella vaikutusta ruokahävikin syntymiseen, niin lapsille kuin keittiöhenkilökunnalle.
Työn tietoperustassa on kolmea päälukua, ja ne käsittelevät ruokahävikkiä, tiedottamista ja kouluruokailua. Opinnäytetyössä kerrotaan ruokahävikkimittausten mittaustulokset ja mittausviikkojen tuloksia vertaillaan keskenään. Työssä selvitettiin, miten paljon ruokahävikkiä kouluissa syntyi molemmilla mittausviikoilla. Molemmissa ruokahävikkimittauksissa mitattiin valmiin ruoan painoa, tarjoiluhävikkiä ja lautashävikkiä. Ensimmäisellä ruokahävikkimittausviikolla mitattiin myös esikäsitellyn/raa’an ruoan painoa ja valmistushävikkiä, mutta ne eivät osoittautuneet oleelliseksi asiaksi, eikä niiden mittaustuloksia näy työssä.
Lapsille tiedottamisessa kerrottiin, että jo keväällä tehtiin ensimmäinen ruokahävikkimittaus ja seuraavalla viikolla mitataan lasten lautashävikkiä. Toisen ruokahävikkimittauksen ajaksi ruokalan seinälle tuli lautashävikkijuliste, johon kirjoitettiin ensimmäisen mittauksen tulokset ja ruokailun loputtua julisteeseen merkittiin sen päivän lautashävikkimäärä. Jos lautashävikkiä onnistuttiin vähentämään, päivän kohdalle laitettiin hymynaama. Lautashävikkimääriä konkretisoitiin maitotölkeillä, jotka asetettiin julisteen eteen. Yksi litran maitotölkki vastasi 1 kg ruokahävikkiä. Tiedottamisen aikana keittiöhenkilökunnan kanssa pohdittiin syitä ruokahävikin syntymiseen ja siihen, mitkä ovat ne keinot, joilla tarjoiluhävikki ja lautashävikkimäärät saataisiin vähenemään.
X-koulun oppilaat vähensivät lautashävikkiä toisessa ruokahävikkimittauksessa kahtena päivänä neljästä, koska yhtenä päivänä X-koulun lautashävikkejä ei pystytty laskemaan. Ykoulun oppilaat taas vähensivät lautashävikin määrää toisessa ruokahävikkimittauksessa viitenä päivänä viidestä. X-koulun tarjoiluhävikki väheni kolmena päivänä viidestä ja Y-koulun kahtena päivänä viidestä. Tiedottamisen vaikutus näkyi toisen mittausviikon alussa hyvin, lapset olivat selkeästi varovaisia lautashävikkinsä määrästä, koska tiesivät että sitä mitataan. Keväällä kannattaisi lapsia ja keittiöhenkilökuntaa muistuttaa ruokahävikistä. Ruokahävikkiseurannat osoittivat sen, että tarjoiluhävikkiä tulee enemmän kuin lautashävikkiä. Ruokahävikin kanssa tulee vielä tehdä töitä, ja ruokahävikin määriä tulee jatkossakin tarkkailla ja tehdä säännöllistä ruokahävikkiseurantaa.
Työn tietoperustassa on kolmea päälukua, ja ne käsittelevät ruokahävikkiä, tiedottamista ja kouluruokailua. Opinnäytetyössä kerrotaan ruokahävikkimittausten mittaustulokset ja mittausviikkojen tuloksia vertaillaan keskenään. Työssä selvitettiin, miten paljon ruokahävikkiä kouluissa syntyi molemmilla mittausviikoilla. Molemmissa ruokahävikkimittauksissa mitattiin valmiin ruoan painoa, tarjoiluhävikkiä ja lautashävikkiä. Ensimmäisellä ruokahävikkimittausviikolla mitattiin myös esikäsitellyn/raa’an ruoan painoa ja valmistushävikkiä, mutta ne eivät osoittautuneet oleelliseksi asiaksi, eikä niiden mittaustuloksia näy työssä.
Lapsille tiedottamisessa kerrottiin, että jo keväällä tehtiin ensimmäinen ruokahävikkimittaus ja seuraavalla viikolla mitataan lasten lautashävikkiä. Toisen ruokahävikkimittauksen ajaksi ruokalan seinälle tuli lautashävikkijuliste, johon kirjoitettiin ensimmäisen mittauksen tulokset ja ruokailun loputtua julisteeseen merkittiin sen päivän lautashävikkimäärä. Jos lautashävikkiä onnistuttiin vähentämään, päivän kohdalle laitettiin hymynaama. Lautashävikkimääriä konkretisoitiin maitotölkeillä, jotka asetettiin julisteen eteen. Yksi litran maitotölkki vastasi 1 kg ruokahävikkiä. Tiedottamisen aikana keittiöhenkilökunnan kanssa pohdittiin syitä ruokahävikin syntymiseen ja siihen, mitkä ovat ne keinot, joilla tarjoiluhävikki ja lautashävikkimäärät saataisiin vähenemään.
X-koulun oppilaat vähensivät lautashävikkiä toisessa ruokahävikkimittauksessa kahtena päivänä neljästä, koska yhtenä päivänä X-koulun lautashävikkejä ei pystytty laskemaan. Ykoulun oppilaat taas vähensivät lautashävikin määrää toisessa ruokahävikkimittauksessa viitenä päivänä viidestä. X-koulun tarjoiluhävikki väheni kolmena päivänä viidestä ja Y-koulun kahtena päivänä viidestä. Tiedottamisen vaikutus näkyi toisen mittausviikon alussa hyvin, lapset olivat selkeästi varovaisia lautashävikkinsä määrästä, koska tiesivät että sitä mitataan. Keväällä kannattaisi lapsia ja keittiöhenkilökuntaa muistuttaa ruokahävikistä. Ruokahävikkiseurannat osoittivat sen, että tarjoiluhävikkiä tulee enemmän kuin lautashävikkiä. Ruokahävikin kanssa tulee vielä tehdä töitä, ja ruokahävikin määriä tulee jatkossakin tarkkailla ja tehdä säännöllistä ruokahävikkiseurantaa.