"Tahtoisin kuvata vielä miljoona juttua!" : valokuva vuorovaikutuksen tukijana päiväkodissa pienryhmätoiminnassa
Pekki, Taru; Koskipää, Vilma (2016)
Pekki, Taru
Koskipää, Vilma
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417164
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417164
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli valokuva työmenetelmänä päiväkodin pienryhmätoiminnassa vuorovaikutuksen tukijana. Tarkoituksena oli pitää toiminnallista ryhmää päiväkodissa noin seitsemän viikon ajan ja havainnoida valokuvan ja valokuvauksen mahdollisuutta toimia lasten välisen vuorovaikutuksen tukijana pienryhmätoiminnassa. Tavoitteena oli vuorovaikutuksen tukemisen lisäksi madaltaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden kynnystä ottaa valokuvaus työmenetelmänä käyttöön osaksi päiväkodin arkea. Toiminnallisella tutkimuksella yritettiin tehdä näkyväksi valokuvauksen moninaisuutta sekä saada esille lapsen sisäistä maailmaa. Tutkimusote oli laadullinen ja tietoa kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sekä systemaattisella ja vapaalla havainnoinnilla. Tutkimusryhmänä toimi eräästä pirkanmaalaisesta päiväkodista kuusi 5–6-vuotiasta lasta.
Tutkimuksen tulosten perusteella valokuvaa voi käyttää päiväkodissa moninaisesti: se sopii niin yksilö-, pari- kuin ryhmätyöskentelyyn. Valokuvan avulla voidaan esimerkiksi parhaimmillaan tukea lapsen itsetuntoa ja kannustaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Valokuvan erilaisia variaatioita ovat muun muassa animaatiot, kuvausretket, parikuvaus, omakuva ja albumikuvat. Valokuva toimii vuorovaikutuksen tukemisessa välineenä, jonka avulla lapsi voi kohdata ja tulla kohdatuksi sekä nähdyksi omana itsenään. Valokuva kannustaa myös positiivisen kommentoinnin avulla myönteiseen vuorovaikutukseen ja antaa mahdollisuuden ilmaista omaa sisäistä maailmaa ja tunteita.
Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella lapsiryhmän vuorovaikutuksessa tapahtui valokuvakerhon aikana selkeää positiivista kehitystä. Valokuva on työmenetelmänä toimiva ja siirrettävissä kaikenlaiseen asiakastyöhön, joskaan opinnäytetyön tulokset eivät välttämättä ole reliaabeleja tutkimuksen pienen otannan takia. Tulosten luotettavuutta lisäisi suurempi tutkittavien otanta ja lasten mahdollisuus laajempaan työskentelyyn valokuvan parissa niin ajallisesti kuin resurssienkin puolesta. Opinnäytetyön tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen, mutta tekijät tiedostivat lasten rajallisen mahdollisuuden ymmärtää roolinsa tutkimukseen osallistujina.
Tutkimuksen tulosten perusteella valokuvaa voi käyttää päiväkodissa moninaisesti: se sopii niin yksilö-, pari- kuin ryhmätyöskentelyyn. Valokuvan avulla voidaan esimerkiksi parhaimmillaan tukea lapsen itsetuntoa ja kannustaa positiiviseen vuorovaikutukseen. Valokuvan erilaisia variaatioita ovat muun muassa animaatiot, kuvausretket, parikuvaus, omakuva ja albumikuvat. Valokuva toimii vuorovaikutuksen tukemisessa välineenä, jonka avulla lapsi voi kohdata ja tulla kohdatuksi sekä nähdyksi omana itsenään. Valokuva kannustaa myös positiivisen kommentoinnin avulla myönteiseen vuorovaikutukseen ja antaa mahdollisuuden ilmaista omaa sisäistä maailmaa ja tunteita.
Tutkimuksen aikana tehtyjen havaintojen perusteella lapsiryhmän vuorovaikutuksessa tapahtui valokuvakerhon aikana selkeää positiivista kehitystä. Valokuva on työmenetelmänä toimiva ja siirrettävissä kaikenlaiseen asiakastyöhön, joskaan opinnäytetyön tulokset eivät välttämättä ole reliaabeleja tutkimuksen pienen otannan takia. Tulosten luotettavuutta lisäisi suurempi tutkittavien otanta ja lasten mahdollisuus laajempaan työskentelyyn valokuvan parissa niin ajallisesti kuin resurssienkin puolesta. Opinnäytetyön tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen, mutta tekijät tiedostivat lasten rajallisen mahdollisuuden ymmärtää roolinsa tutkimukseen osallistujina.