Leikkien sairaalaan ja saduttamalla lasten maailmaan

Abstract

Tämä projektiluontoinen opinnäytetyö oli osa suurempaa projektikokonaisuutta, jonka tarkoituksena oli järjestää leikkipäiviä Satakunnan keskussairaalan lastenosastolle ja lasten poliklinikoille. Projektikokonaisuudesta toteutettiin yhteensä neljä eri opinnäytetyötä. Oman opinnäytetyöni tarkoituksena oli suunnitella toteuttaa ja arvioida sadutus-hetkiä lapsille. Lisäksi tarkoituksena oli tuoda sadutus-menetelmästä tietoa käytäntöön.

Opinnäytetyöni tavoitteena oli lapsen turvallisuuden ja osallisuuden tunteen luominen sairaalaympäristössä sadutuksen avulla, sekä paranemisprosessin nopeuttaminen ja positiivisten mielikuvien luominen lapselle. Tavoitteena oli myös, että menetelmä jää työkaluksi helpottamaan vanhempien ja hoitohenkilökunnan arkea ja hoitotyötä lasten parissa. Tavoitteet syntyivät lastenosaston tarpeista kehittää leikin merkitystä hoitotyössä.

Opinnäytetyö koostui kirjallisesta raportista, joka sisälsi teoriatietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä, lapsen tunne-elämästä ja osallisuudesta, lapsen sairastumisesta ja sairaalassa olosta, lasten hoitotyön periaatteista sekä leikistä ja sen merkityksestä sairaalassa. Lisäksi teoriaosuudessa käsiteltiin sadutus-menetelmää sekä lapsen sadutusta ja sadutuksen käyttöä lasten hoitotyössä. Keskeisinä käsitteinä opinnäytetyössä olivat lapsi, leikki, leikki-ikäiset, osallisuus ja sadutus.

Projekti jakautui kolmelle toteutettavalle päivälle, jotka järjestettiin Elokuussa 2016. Toteutus sisälsi kaksi sadutus-päivää lastenosastolla ja poliklinikoilla sekä henkilö-kunnan osastotunnille osallistumisen, jossa esiteltiin kyseinen opinnäytetyö ja käytiin läpi lapsen sadutusta sekä sen merkitystä hoitotyössä.

Projektin toteutus voidaan todeta onnistuneen hyvän palautteen, sekä havainnollisen arvion perusteella. Suullista palautetta saatiin henkilökunnalta, lasten vanhemmilta ja itse lapsilta. Projektin todellinen käyttökelpoisuus jää nähtäväksi hoitohenkilökunnan ja vanhempien ottaessa sadutuksen käyttöön arjessa. Hoitohenkilökunta ja vanhemmat voivat hyödyntää sadutus-menetelmää lasten kohtaamiseen, heidän ajatustensa ja tunteidensa kuunteluun, lasten pelkojen mahdolliseen lievittämiseen sekä mukavaan yhdessäoloon.

This project-type thesis was a part of a bigger project, the purpose of which was to arrange days of playing for the children's ward of the Satakunta Central Hospital and for the Clinics for Children. Four different theses from the bigger project were carried out. The purpose of my thesis was to design, implement and evaluate storycrafting moments for children. Additionally, it was meant to raise awareness of the Storycrafting method.

The aim of my thesis was to create a feeling of participation and safety for a child in a hospital environment by storycrafting, and also to speed up the healing process and create positive images for children. One of the objectives was also that the method will stay as a tool to ease the daily life of parents and the nursing staff and the nursing with children. The objectives were created from the need of the children's ward to develop the importance of play in nursing.

The thesis consisted of a report, which contained theoretical knowledge of the child development and raising, emotional life of a child and participation, child being ill and spending time at a hospital, principles of children's nursing, and playing and the meaning of it in a hospital. Additionally, the theoretical background consisted of the Storycrafting method, the storycrafting of children and the use of storycrafing in children's nursing. The key concepts of this thesis were child, play, toddler, participation and storycrafting.

The project divided into three different days, which were organized in August 2016. The execution consisted of two different storycrafting days in a children's unit and in the clinics, and also participation in an educational class for the staff, where the the-sis, storycrafting and the meaning of it were introduced.

The project was carried out well based on the positive feedback and the evaluation made by observing. Oral feedback was received from the staff, parents of the children and from the children themselves. The usefulness of this thesis remains to be seen when the nursing staff and parents start using the Storycrafting method in their daily lives. The nursing staff and the parents can make use of the storycrafting meth-od when meeting children, listening their thoughts and feelings, relieving their possible fears and to have good time with them.