"Maasta se pienikin ponnistaa!" : Näkemyksiä ja kehitysideoita lyhytkasvuisten ihmisten kuntoutuksesta
Hannus, Tiia-Tuulia (2016)
Hannus, Tiia-Tuulia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016113018401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016113018401
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli antaa Lyhytkasvuiset – Kortväxta ry:lle tietoa lyhytkasvuisten ihmisten kuntoutuksen nykytilanteesta. Tavoitteena oli tutkia, miten lyhytkasvuiset ihmiset tuntevat kuntoutuksen käsitteenä, millaiseksi he kokevat kuntoutuksen, ja miten he kehittäisivät lyhytkasvuisten ihmisten kuntoutusta.
Teoriaosuudessa kerrotaan, mitä lyhytkasvuisuus on, sekä heidän yleisimmistä diagnooseistaan. Tekstissä esitellään myös, mitä tarkoitetaan kuntoutuksella, sekä sen alalajeilla: lääkinnällinen, ammatillinen, kasvatuksellinen, ja sosiaalinen kuntoutus. Lopuksi kerrotaan, mitä on toimintakyky ja sen ylläpitäminen.
Opinnäytetyön kyselyosuus toteutettiin E-lomakkeena yhdistyksen internetsivuilla. Lomake oli myös yhdistyksen jäsenlehden välissä – näin mahdollistettiin sähköpostitse ja postitse vastaaminen. Lyhytkasvuisia ihmisiä on Suomessa alle 1000, ja yhdistyksen jäseniä on heistä n.700. Kyselyyn kertyi vastauksia 16 kappaletta. Tämä on pieni tutkimus siitä, millaiseksi lyhytkasvuisten ihmisten kuntoutus koetaan, ja mitä kehitettävää löytyy.
Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että lääkinnällinen kuntoutus tunnetaan parhaiten, ja sosiaalinen kuntoutus heikoiten. Kuntoutuksesta hyödytään pääosin hyvin, ja se on riittävää. Erilaiset terapiat koetaan erittäin hyödyllisiksi, esimerkiksi fysio- ja toimintaterapia. Myös ammatillinen kuntoutus koetaan hyödylliseksi.
Kehitysideoiksi ehdotettiin kuntoutuksen aloittamista jo lapsuudessa, ja jatkumaan vanhuuteen saakka. Kritiikkiä annettiin apuvälinepalveluista: apuvälinepalveluiden tunnettuutta voisi tuoda enemmän esille, jotta hakijan ei tarvitse etsiä tietoa eri paikoista itse, vaan tieto olisi yhdessä paikassa. Myös eri organisaatioiden lomakkeet olisi toiveena saada helpommin täytettäviksi: palvelujen hakeminen samalla lomakkeella ja päätösten pidempiaikaisuus koettaisiin helpottavan tämän hetkiseksi koettua kuormittavuutta. Pääosin kuntoutus koetaan kuitenkin vastausten perusteella hyväksi, vaikka kehitettävää löytyy.
Teoriaosuudessa kerrotaan, mitä lyhytkasvuisuus on, sekä heidän yleisimmistä diagnooseistaan. Tekstissä esitellään myös, mitä tarkoitetaan kuntoutuksella, sekä sen alalajeilla: lääkinnällinen, ammatillinen, kasvatuksellinen, ja sosiaalinen kuntoutus. Lopuksi kerrotaan, mitä on toimintakyky ja sen ylläpitäminen.
Opinnäytetyön kyselyosuus toteutettiin E-lomakkeena yhdistyksen internetsivuilla. Lomake oli myös yhdistyksen jäsenlehden välissä – näin mahdollistettiin sähköpostitse ja postitse vastaaminen. Lyhytkasvuisia ihmisiä on Suomessa alle 1000, ja yhdistyksen jäseniä on heistä n.700. Kyselyyn kertyi vastauksia 16 kappaletta. Tämä on pieni tutkimus siitä, millaiseksi lyhytkasvuisten ihmisten kuntoutus koetaan, ja mitä kehitettävää löytyy.
Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että lääkinnällinen kuntoutus tunnetaan parhaiten, ja sosiaalinen kuntoutus heikoiten. Kuntoutuksesta hyödytään pääosin hyvin, ja se on riittävää. Erilaiset terapiat koetaan erittäin hyödyllisiksi, esimerkiksi fysio- ja toimintaterapia. Myös ammatillinen kuntoutus koetaan hyödylliseksi.
Kehitysideoiksi ehdotettiin kuntoutuksen aloittamista jo lapsuudessa, ja jatkumaan vanhuuteen saakka. Kritiikkiä annettiin apuvälinepalveluista: apuvälinepalveluiden tunnettuutta voisi tuoda enemmän esille, jotta hakijan ei tarvitse etsiä tietoa eri paikoista itse, vaan tieto olisi yhdessä paikassa. Myös eri organisaatioiden lomakkeet olisi toiveena saada helpommin täytettäviksi: palvelujen hakeminen samalla lomakkeella ja päätösten pidempiaikaisuus koettaisiin helpottavan tämän hetkiseksi koettua kuormittavuutta. Pääosin kuntoutus koetaan kuitenkin vastausten perusteella hyväksi, vaikka kehitettävää löytyy.