Uuden työntekijän perehdyttäminen projektiin – opas lähiesimiehelle : Tampereen Teatterikesä
Luukkonen, Heidi (2016)
Luukkonen, Heidi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118551
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120118551
Tiivistelmä
Tutkimus tehtiin Tampereen Teatterikesälle syksyllä 2016. Sen tarkoitus oli selvittää ja analysoida organisaation lähiesimiehillä käytössä olevia perehdyttämiskäytäntöjä uusia projektiin tulevia opiskelijaharjoittelijoita varten sekä sitä, millaisina ne koettiin. Työn pitkäaikainen tarkoitus on parantaa ja tasoittaa perehdyttämisen laatua ja näin ollen myös helpottaa lähiesimiesten työskentelyä tarjoamalla käytännönläheisiä neuvoja perehdyttämisen toteuttamiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Aineisto hankittiin ryhmähaastatteluna. Aineistona oli myös Tampereen Teatterikesässä suoritetun oman harjoittelun aikana kerätty havainnointimateriaali.
Tutkimuksessa saadut tulokset ilmensivät, että organisaation perehdyttämiskäytännöissä on tarvetta kehittämiselle ja yhteisen, kaikille tiedossa olevan sekä toteutettavan, mallin luomiselle. Tuloksista on nähtävissä, että perehdyttäminen koettiin eri tavoin haastateltavasta riippuen ja kokemukset perehdyttämistoimenpiteistä poikkesivat toisistaan monin eri tavoin. Kuitenkin tutkimuksessa kävi ilmi, että ihanteellisia perehdyttämismalleja on toimeksiantajaorganisaatiossa käytössä.
Suurimmat haasteet perehdyttämisessä pohjautuvat perehdyttämisen mahdolliseen suunnittelemattomuuteen sekä perehdyttäjän ja perehdytettävän välisen keskustelun puutteeseen. Tampereen Teatterikesässä perehdyttäjänä toimivien tulisikin varata lisää aikaa perehdyttämisen suunnitteluun ja jäsentämiseen sekä omien vuorovaikutustaitojen tarkasteluun ja oman tyylin löytämiseen perehdyttämisessä. Myös ylemmän johdon tulisi varmistaa, että perehdyttäjille on selvää oma rooli perehdytysprosessissa.
Tutkimuksessa saadut tulokset ilmensivät, että organisaation perehdyttämiskäytännöissä on tarvetta kehittämiselle ja yhteisen, kaikille tiedossa olevan sekä toteutettavan, mallin luomiselle. Tuloksista on nähtävissä, että perehdyttäminen koettiin eri tavoin haastateltavasta riippuen ja kokemukset perehdyttämistoimenpiteistä poikkesivat toisistaan monin eri tavoin. Kuitenkin tutkimuksessa kävi ilmi, että ihanteellisia perehdyttämismalleja on toimeksiantajaorganisaatiossa käytössä.
Suurimmat haasteet perehdyttämisessä pohjautuvat perehdyttämisen mahdolliseen suunnittelemattomuuteen sekä perehdyttäjän ja perehdytettävän välisen keskustelun puutteeseen. Tampereen Teatterikesässä perehdyttäjänä toimivien tulisikin varata lisää aikaa perehdyttämisen suunnitteluun ja jäsentämiseen sekä omien vuorovaikutustaitojen tarkasteluun ja oman tyylin löytämiseen perehdyttämisessä. Myös ylemmän johdon tulisi varmistaa, että perehdyttäjille on selvää oma rooli perehdytysprosessissa.