Anoreksiaa sairastavan nuoren hoitomenetelmät sairaalahoidossa

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin työelämälähtöisesti yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata anoreksiaa sairautena sekä siihen liittyviä hoitomenetelmiä. Opinnäytetyön tehtävinä oli kuvata millainen sairaus anoreksia on, esitellä tutkimuksissa esiintyneitä hoitomenetelmiä sekä tarkastella perheen merkitystä anoreksiaa sairastavan nuoren hoidossa. Nuorella tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan 13–16-vuotiasta henkilöä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä PSHP:n hoitohenkilökunnan tietoa anoreksiasta ja sen hoitomahdollisuuksista sekä tuoda uusia näkökulmia nuorten anoreksiapotilaiden hoitoon somaattisella osastolla erikoissairaanhoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja tulosten tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysin keinoja.

Opinnäytetyössä tarkastellaan anoreksiaa fyysisenä ja psyykkisenä sairautena sekä hyväksi havaittuja hoitomenetelmiä 13–16-vuotiaiden anoreksiaa sairastavien nuorten sairaalahoidossa. Anoreksian hoitomenetelmiin somaattisella osastolla kuuluvat ravitsemustilan turvaaminen, painon ja vitaalielintoimintojen seuranta sekä psyykkinen tukeminen, perheen merkityksen huomioiminen ja potilaan motivoiminen paranemiseen. Lääkehoitoa voidaan käyttää anoreksian liitännäisoireiden hoitoon kuten esimerkiksi masennuksen hoitoon tai ahdistuksen lievittämiseen.

Anoreksia on monimuotoinen ja usein pitkäaikainen sairaus, joka vaikuttaa myös sairastuneen lähipiiriin. Anoreksian puhkeamiseen vaikuttavat tekijät ovat moninaisia, eikä sairastumiseen vaikuttavia tekijöitä voida aina yksiselitteisesti määrittää. Sairauden hoidossa tarvitaan kaikkia moniammatillisen hoitotiimin jäseniä, jotta anoreksian hoito toteutuisi mahdollisimman hyvin. Myös perheen ottaminen mukaan hoitoon perheen omien voimavarojen mukaisesti on suositeltavaa. Anoreksiaan sairastuneen nuoren hoidon tavoitteita ovat ravitsemustilan ja painon korjaantuminen sekä niiden ylläpitäminen, motivaatio parantumiselle, sairastumiseen vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen, riittävän pitkien hoitokontaktien järjestäminen sekä sairaudesta parantuminen. Lisäksi on myös tärkeää kartoittaa riski uudelleen sairastumiselle. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat ystävyyssuhteiden merkitys anoreksiaa sairastavan nuoren hoidossa, lääkehoidon toteuttaminen osana anoreksian ja sen liitännäisoireiden hoitoa sekä anoreksian uudelleen sairastumisen riskin pienenemiseen vaikuttavat tekijät.

This thesis work was conducted in cooperation with the Pirkanmaa Hospital District. The purpose of this thesis was to describe anorexia and its treatments. The assignment was to describe anorexia as an illness, the treatments encountered in related research and the role of the family when treating anorexia in young patients aged 13–16 years. The method was a narrative literature review and results were analyzed using content analysis.

In this thesis, we will describe anorexia as a physical and psychological illness. The treatments of anorexia include ensuring adequate amounts of nutrition, monitoring the patient’s weight and vitals, providing psychological support, including the family unit in the treatment process, and supporting the patient’s motivation for healing. Medicinal care can be used in the treatment of symptoms related to anorexia, such as depression and anxiety.

Anorexia nervosa is a multifaceted and often long-term illness, which also affects close family members and friends of the patient. It is also recommended to include the patient’s family in the treatment process. Goals for the treatment of a young patient diagnosed with anorexia include restoration and maintenance of the patient’s weight and nutritional status, increased motivation for healing, determining the causes of leading to the development of the condition, organizing adequately long treatment contacts, and recovering from the disease. Topics for additional research include the importance of friendships, implementing medicinal treatment and anorexia’s related symptoms, and investigating the factors that contribute to a lowered risk of relapse.