Vertaisohjaajana ikäihmisten kerhossa : IkäArvokas-hankkeessa koulutettujen vertaisohjaajien kokemuksia kerhonohjauksesta ja motiivit vapaaehtoistyöhön

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin IkäArvokas-hankkeen aikana Savon alueella koulutettujen vertaisohjaajien kokemuksia ikäihmisten kerhon ohjauksesta ja koulutuksen palvelevuutta ohjaustehtävän kannalta. Kerhonohjaus on vapaaehtoistoimintaa, joten opinnäytetyön tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa niitä tekijöitä ja motiiveja, joiden vuoksi vertaisohjaajat olivat lähteneet mukaan toimintaan ja toisaalta jatkoivat sitä. Haastateltavina oli yhteensä kahdeksan vertaisohjaajaa, jotka olivat ehtineet toimia kerhonohjaajina hieman alle vuodesta kahteen vuoteen.

Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Kerätyn aineiston analyysissä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tuloksissa näkyi selkeästi kerhonohjauksen olleen vertaisohjaajille positiivinen kokemus, joka on antanut heille paljon. Into ja halu tekemiseen oli kova ja ohjaustehtävä koettiin omaksi jutuksi. Parhaimmat kokemukset liittyivät onnistumisen hetkiin. Toisaalta vaikeita tai hankalia tilanteita ei juurikaan ollut tullut vastaan ja niistäkin oli hyvin omilla taidoilla selvinnyt. Koulutus koettiin tehtävään valmistavana ja tarpeellisena. Koulutuksen myötä vapaaehtoiset saivat myös taustaorganisaation, jolta he saivat tärkeänä pitämäänsä tukea tehtävässään.

Motiivit toimintaan olivat eri ihmisillä hieman erilaisia, mutta suurimpina voimina esiin nousivat halu olla avuksi ja hyödyksi sekä tarve täyttää arkeen syntynyt tyhjä aika. Myös ikäihmiset kohderyhmänä oli sellainen, joka houkutti mukaan. Toiminnan edetessä motiivit toimintaan monipuolistuivat ja vertaisohjaajat osasivat nimetä niitä enemmän.

Tätä työtä voidaan hyödyntää vapaaehtoistoiminnan positiivisen käsityskuvan luomisessa ja sen hyvien puolien esiin tuomisessa, jotta saataisiin enemmän hienoa työtä tekeviä vapaaehtoisia toimijoita tukemaan palveluja ammatillisen osaamisen rinnalle.

The aim of this thesis was find out the experiences of supervisors in clubs for elderly people. These supervisors were trained during the project called IkäArvokas, and the idea was also to ask their thoughts about the training course. Because this club activity is a voluntary work, the aim of this thesis was to explain the motives and other factors drifting into voluntary work, and why these supervisors are still staying on as voluntary workers.

This research is qualitative. The survey method was the themed interview and the material was analysed by themes. There were eight supervisors interviewed in this study and they had experience varying from less than one to two years.

The research brought out the fact that tutoring a club has been a positive experience. The supervisors found it to be very rewarding and they were excited about it. The best memories were related to the moments of success as a supervisor. The supervisors could identify only few challenges or difficult parts to manage. Their thoughts about the training course were that it was worthwhile and they got many tips to be used in their own clubs.

The motives of voluntary work varied a bit among supervisors, but mostly they were things like willing to help and feeling useful. They all had some free time on weekdays to use. The motives became more complex in time.

These results can be utilized when creating a positive picture of voluntary work and bringing out its good aspects, so that it can be used to attract more voluntary workers to act together with the professional sector.