Lapsen surun kohtaaminen päivähoidossa
Latvala, Hanna; Lind, Erna (2016)
Latvala, Hanna
Lind, Erna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418956
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418956
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme tutkimme sitä, miten kasvattajat kohtaavat lapsen surun päivähoidossa. Tutkimuskysymyksinä olivat: Miten lapsen suru kohdataan päivähoidossa? Miten lapsi reagoi suruun? Mikä on kasvattajan ja päivähoidon rooli hoitolapsen surussa? Teoriaosuudessa avaamme sitä, millainen kuolemankäsitys lapsella on ja miten se muuttuu lapsen kasvaessa. Kerromme myös siitä, miten suru näkyy alle kouluikäisessä lapsessa ja mitkä tekijät reagointitapoihin vaikuttavat sekä siitä, miten suuren menetyksen kohdannutta lasta voitaisiin parhaiten auttaa eri ympäristöissä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kahdeksaa varhaiskasvatusalan ammattilaista, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineiston analysoinnissa käytimme menetelmänä teemoittelua. Emme tehneet yhteistyötä minkään tietyn organisaation kanssa, vaan haastateltavat hankittiin yksitellen erilaisia suhteita käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että kasvattajat kokivat roolinsa perheen surussa merkittäväksi. Vanhempien ja kasvattajan välinen tiedonkulku koettiin tärkeäksi ja perhettä tuettiin tarjoamalla käytännön apua ja palveluohjausta. Päivähoidon rooli pysyvän arjen takaajana nähtiin suurena. Lapsen surua käsiteltiin päivähoidossa puhumalla ja vastaanottamalla ammattitaitoisesti lapsen monet reaktiot. Myös vertaislasten merkitys tuli tutkimuksessa vahvasti ilmi. Lapsen kuolemankäsitykseen liittyvinä tekijöinä nousivat esiin lapsen ja perheen uskonnollinen vakaumus sekä nykypäivän videopelit. Yleisesti koettiin, että lapsen suru osataan kohdata varhaiskasvatuksessa oikealla tavalla, huolimatta siitä, että moni kasvattaja koki perusosaamisensa kriisitilanteita varten olevan oman tiedonhankinnan varassa.
Kehittämisideoina nähtiin avoimuus kollegoiden ja muiden tahojen kesken, jonkinlaisen tietopaketin laatiminen kriisien varalle sekä lisäkoulutukset aiheeseen liittyen. Jatkotutkimuksena voitaisiin toteuttaa kasvattajien toivoma tietopaketti. Lisäksi voitaisiin tutkia uskonnollisuuden merkitystä lapsen suruprosessissa sekä sitä, miten nykypäivän videopelit vaikuttavat lapsen kuolemankäsitykseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kahdeksaa varhaiskasvatusalan ammattilaista, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineiston analysoinnissa käytimme menetelmänä teemoittelua. Emme tehneet yhteistyötä minkään tietyn organisaation kanssa, vaan haastateltavat hankittiin yksitellen erilaisia suhteita käyttäen.
Tutkimuksessa selvisi, että kasvattajat kokivat roolinsa perheen surussa merkittäväksi. Vanhempien ja kasvattajan välinen tiedonkulku koettiin tärkeäksi ja perhettä tuettiin tarjoamalla käytännön apua ja palveluohjausta. Päivähoidon rooli pysyvän arjen takaajana nähtiin suurena. Lapsen surua käsiteltiin päivähoidossa puhumalla ja vastaanottamalla ammattitaitoisesti lapsen monet reaktiot. Myös vertaislasten merkitys tuli tutkimuksessa vahvasti ilmi. Lapsen kuolemankäsitykseen liittyvinä tekijöinä nousivat esiin lapsen ja perheen uskonnollinen vakaumus sekä nykypäivän videopelit. Yleisesti koettiin, että lapsen suru osataan kohdata varhaiskasvatuksessa oikealla tavalla, huolimatta siitä, että moni kasvattaja koki perusosaamisensa kriisitilanteita varten olevan oman tiedonhankinnan varassa.
Kehittämisideoina nähtiin avoimuus kollegoiden ja muiden tahojen kesken, jonkinlaisen tietopaketin laatiminen kriisien varalle sekä lisäkoulutukset aiheeseen liittyen. Jatkotutkimuksena voitaisiin toteuttaa kasvattajien toivoma tietopaketti. Lisäksi voitaisiin tutkia uskonnollisuuden merkitystä lapsen suruprosessissa sekä sitä, miten nykypäivän videopelit vaikuttavat lapsen kuolemankäsitykseen.